Sarakylän Kouvanjoen asutusalueella Jurmun maatilalla oli joulunalusviikollakin täysi tohina päällä.
Viime keväänä osakeyhtiömuotoiseksi muutetun tilan kymmenen vuotta sitten rakennettua pihattonavettaa laajennetaan reilun 500 neliömetrin verran.
– Laajennuksen jälkeen lupa on 129 lypsylehmän ja lisäksi nuoren karjan pitoon.
Tilaa pitää kehittää koko ajan, perustelee Juhani Jurmu. Hän on tilan osakas yhdessä vaimonsa Sirpan ja poikansa Henrin kanssa.
Osakkaiden lisäksi laajentava maatila työllistää pari muuta henkilöä. Maidontuotannon lisäksi tilalla urakoidaan konetöitä ulkopuolisille.
– Tänä talvena uutta on Sarakylän alueen tiestön talvikunnossapito. Lisäksi on urakoitu kaivinkonetöitä, minkä omilta töiltä ehditään, Jurmu kertoo.
Rakennustyömaa on ulkoistettu. Betonielementtiseinäisen rakennuksen nostaa kokonaisurakkana raahelainen Rakennsuliike Heikkinen. Tilan omana työnä on tehty lähinnä maansiirtohommat.
Laajennushanke on useamman vuoden mittainen, Juhani Jurmu kertoo. Kahden lypsyrobotin täysi kapasiteetti saavutetaan kuitenkin varsin pian.
Sitä varten on kasvatettu oman karjan vasikoista hiehoja tilapäisessä katoksessa. Henri Jurmu tietää lehmävasikoiden kysynnän olleen Pudasjärvellä kova parin muunkin lypsykarjatilan rakennushankkeiden vuoksi.
Myös peltoa on tehty lisää. Niitä alkaa olla hyvän matkaa päälle sata hehtaaria. Pyrkimys on ollut lisätä varsinkin kuivan maan peltoja.
Juhani Jurmu luottaa kuitenkin vahvasti siihen, että rehunkasvatus saa jatkua turvemaillakin vielä pitkään.
Melkoisen lupaviidakon läpi on hanke edistynyt. Ei jälkeäkään taannoin puhutuista byrokratianpuruista, Juhani Jurmu harmittelee.
Käytännön viivykkiä tuotti syksyinen Sarakyläntien yllättävä kelirikko. Murskeen ajo ei onnistunut, ja muutkin tilan kuljetukset siitä kärsivät.
Rohkeita yrittäjiä riittää, toteaa raahelaisen Rkl Heikkisen toimitusjohtaja Jari Heikkinen.
Hän vetää liki neljä vuosikymmentä lähinnä maatilarakentamiseen erikoistunutta rakennusliikettä toisen polven yrittäjänä.
Viime vuosina yrityksen reviiri on laajentunut kohti etelää aiemmalta Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalta.
Kysynnällä perustelee toimitusjohtaja laajentumista. Keskimäärin kymmenen rakentajaa työllistävä yritys on tosin kärsinyt työvoimapulasta.
– Osaavia navettarakentajia on pitänyt etsiä Virosta ja Venäjältä saakka.
Lypsykarjatiloille tehdään entistä suurempia navetoita, Heikkinen kertoo. Harvassa ovat enää yhden lypsyrobotin pihatot, kahta ja useampaa varten tilat tehdään.
Useimmiten rakentamiseen kuuluu navetan lisäksi rehusiiloja ja muita tiloja ja työmaat kestävät hyvinkin puolisen vuotta.
Liki aina kyseessä on kokonaisurakka. Tilojen väki on omissa töissään niin tiukoilla, että enintään maansiirtotöihin ehtivät osallistua, Heikkinen on havainnut.
Betonielementeistä navetoiden seinät tehdään nykyään noin puolessa kohteista. Ilmanvaihdon tehokkuuden ansiosta puutakin käytetään, vaikka puisten seinien osuus rakentamissa ei enää suuri olekaan.
Jari Heikkinen pitää uusien tuotantotilojen rakentavia yrittäjiä rohkeina.
Viime aikojen urakoidensa pohjalta hän arvioi niiden keskihinnaksi jo pari miljoonaa euroa.
