Pudasjärven maa- ja kotitalousnaiset 80 v.
Sunnuntaina täyttyi Pudasjärven seurakuntatalo ääriään myöten, kun Pudasjärven maa- ja kotitalousnaiset viettivät yhdistyksen 80-vuotisjuhlia. Aamu alkoi jumalanpalveluksella, jossa saarnasi Valtteri Laitila.
Sen jälkeen juhlakansa sai - kuinkas muuten - herkullista ruokaa, jota riitti ja riitti - myös santsaajille.
Ruokailua seurasi juhlaohjelma, jonka aloitti Keijo Piirainen soittamalla Preludin kansan tyyliin.
– Maa- ja kotitalousnaisten perustava kokous pidettiin Osuuskaupan pirtissä 20. marraskuuta vuonna 1938. Paikalla oli tuolloin 25 ihmistä, joista luultavasti osa oli miehiä. Tarkempaa dokumenttia perustavasta kokouksesta ei ole, kertoi tervehdyspuheessaan puheenjohtaja Raija Kälkäjä.
Tekemisen meininki on vuosien varrella Kälkäjän mukaan muuttunut.
– Alussa se oli arjesta selviytymistä, sitten sodan aikana kotirintamatyötä, jolloin kaikesta oli pulaa. Olemme tehneet vuosien varrella muun muassa talkoilla seurakunnalle kolme vihkiryijyä.
Eriomaisen juhlapuheen piti monen tittelin mies Eino Siuruainen, joka on toiminut muun muassa Oulun läänin maaherrana. Hän suomi kovin sanoin nykyistä kaupunkipolitiikkaa, joka pistää ihmiset ahtautumaan pieneen tilaan kaupunkeihin samanaikaisesti, kun maaseudut autioituvat palvelujen vähetessä.
Hän ihmetteli, miten vähälle huomiolle jäi kesällä tehty tutkimus, jossa kysyttiin, haluaako Suomen kansa pitää koko maan asuttuna. Neljä viidestä halusi, mutta media ja poliitikot ovat pääasiassa vaienneet asiasta.
– Pelkään, miten maaseudun elinvoiman mahdollisen sote-ratkaisun toteutuessa käy.
Hän arvosteli kovin sanoin nykyistä koululaitosta aina yliopistoa myöten.
– Koululaitos ja korkeakoulut eristäytyvät ja vieraantuvat yhteiskunnan normielämästä.
Siuruainen korosti historian tuntemisen tärkeyttä. Suomi on ollut kovilla niin Ruotsin kuin Venäjän alaisuudessa, mutta taisteltu on ja myös selvitty itsenäiseksi kansakunnaksi.
– Kun presidentti Mauno Koivistolta kysyttiin kerran itäisessä naapurimaassa, että miten hän kuvailisi yhdellä samalla Suomen kansaa. Koivisto mietti hetken ja sanoi: selviytyminen.
Myönteisiä virstanpylväitä Siuruaisen mielestä maamme selviytymisen kannalta historiassa on kaksi.
– Venäläiset luottivat suomalaisiin ja antoivat meidän Porvoon valtiopäivillä säilyttää omat lakimme, uskontomme, kielemme ja virkamiehemme.
Kaikkien aikojen merkittävin asia Suomen maan historiassa tapahtui kuitenkin Siuruaisen mukaan vuonna 1945, kun poliitikot ajoivat kolmessa kuukaudessa maanhankintalain, vaikka pääministeri Juho Kusti Paasikivi ja tasavallan presidentti Carl Gustaf Mannerheim sitä vastustivatkin. Syy oli siinä, että suomenruotsalaiset vastustivat lakiesitystä.
Näin muuttoliikkeiden aikana on hyvä muistaa, että myös Suomesta on lähdetty leveämmän leivän perään. Siuruaisen mukaan noin sadassa vuodessa suomalaisia on muuttanut ulkomaille 1,6 miljoonaa.
– Se on pienestä kansasta todella paljon.
Eino Siuruainen arvostelee yhteiskunnan nykymenoa kovin sanoin. Itsekkyys vallitsee sekä kansalaisten että politiikkojen keskuudessa.
– Olemme epäonnistuneet suomalaisten arvojen siirtämisessä nuoremmille sukupolville. Hyvinvointia on, mutta sitä ei arvosteta ja pahoinvointi lisääntyy, kansa eriarvoistuu. Suomalaiset ovat aina olleet parhaimmillaan uhan alla, mutta hyvinvoinnin kanssa syntyy vain riitaa.
Poliitikot ajavat asioita oman arvomaailman pohjalta ja etsivät, mistä löytyy jakovaraa omille viiteryhmille. Tämä ei voi olla Siuruiaisen mielestä koko Suomen etu.
Yhteiskuntapoliittisesti maa- ja kotitalousnaisten kaltaisia järjestöjä tarvitaan Siuruaisen mukaan edelleen. Yksi tärkeimmistä tehtävistä eri kansalaistoiminnassa on kerätä tietoa miesten ja naisten asemasta eri aikakausina.
– Tavallisten ihmisten tarinoita tarvitaan ja ne pitäisi tallentaa pysyvästi johonkin yhteen paikkaan. Näin on tehty muun muassa sotaorpojen keskuudessa. Jos sitä työtä ei nyt tehdä, niin pian ei ole enää ketään, jotka muistavat vuosikymmenten taakse. Pian on liian myöhäistä.