Pudasjärvi on hukattujen mahdollisuuksien maa – mistä saamme tietenkin kiittää itse kukin itseämme. Luotamme mieluummin ulkopuolisiin taivaanrannanmaalareihin kuin omaan luovuuteemme ja vahvuuksiimme.
Hukattujen mahkujen hautuumaalta olisi vielä kaivettavissa esiin ainakin ufot, joita lenteli Pudasjärven taivailla 1960-70 -lukujen taitteessa. Ufoja pelättiin ja hävettiin – ja niistä vaietaan yhä, vaikka ainoan matkailuaarteemme nousu oli juuri niiden ansiota.
Niin siinä aikanaan kävi, että ainoa joka ufojen merkityksen ymmärsi, oli köyhä vaarankyläläinen taksimies. Kyytien harvetessa, kylien tyhjetessä ja väen paetessa Ruotsiin tämä ryhtyi joutessaan ufoja kuvaamaan – pilkkakirveistä välittämättä.
Joko täysin tiedostaen tai tiedostamattaan hän sai aikaan Suomen eteläisimmän tunturinjuuren ensimmäisen turistiryntäyksen. Liekkö kukaan edes mitalia miehelle ansioistaan esittänyt?
Joku ufoturistijoukosta keksi, että olisipa mukava huristella mutkamäkeä tuon isoimman nyppylän laelta. Kymmenisen vuotta siihen meni, mutta muutaman hukatun mahdollisuuden jälkeen toive toteutui.
Vaarankylän väkimäärä lähti uuteen kasvuun, mutta ufot hävisivät. Lienevätkö hiihtohissejä vai turisteja säikähtäneet? Paikallisella tasolla hyväntekijät unohdettiin täysin. Eipä tule muuta ufoihin viittaavaa mieleen kuin taannoin hiihtokeskuksen parkkipaikan kulmilla sijainneen nakkikopin grilliannos.
Onneksi sentään muualla muistavat ja muistuttavat. Kirjoja kirjoitetaan ja elokuvia suunnitellaan. Jälkimmäiseen on pitänyt käydä Lontoosta saakka uskoa hakemassa. Eikö olisi aika alkaa uskoa täälläkin?
Muualla on seppäkylää, lohi-, hilla-, pontikka- ja sahtipitäjiä sekä kalakukko- ja teknologiakaupunkeja. Mitä meillä? Mistä Pudasjärvi tunnetaan? Yhtään sinistä ajatusta tai vihreää elämystä en ole käsiini saanut.
No, kaipa se hirsikaupunkikin mielikuvaksi kelpaa – mutta siitä huolimatta:
Syötteen ufot on saatava takaisin. Heti!