Sateinen kesän alku on kääntymässä heinäkuuksi. Veden tulo on vaivannut miten missäkin.
Loman aloitusviikolla Varsinais-Suomessa suunnistuksen Fin5-rastiviikolla tämä on tarkoittanut parkittomia kisapaikkoja. Saviset pellot pettävät ja siirtymiset kuntakeskuksesta maaston kisakeskukseen on tehtävä onnikoilla.
Kukaan ei alkukesän säitä ole vielä uuden hallituksen viaksi ole lukenut, vaikka hallitusohjelma poikkeaakin monessa suhteessa edeltäjistään.
Vatulointikorin tyhjennyttyä ja ministerien päästyä Espan avokonttorista ministeriöihinsä vierailuille ovat virkamiehet saaneet kuulla uusvanhoista virkamieshyveistä ja iteroitavista hallitusohjelmatavoitteista.
Prosessikaavio näyttää sen verran joustavan, että heinäkuussa on tehtävä valmistelutyö elokuun alkuun tiivistyvälle strategisten tavoitteiden konkretisoinnille. Lomat sentään ehditään pitää.
Kansliapäälliköt ovat nopeaoppisina omaksuneet uudet aatteet ja painotukset. Aluelähtöisyys, hallinnon mahdollistavuus sekä kokeilukulttuuri ovat korvin kuultavaa uutta painotusta edelliseen neljään vuoteen verrattuna.
Takki on nopeasti PM:n puhuttelun jälkeen kääntynyt. Alaisten osalta ainakin ympäristöministeriön virkamiehet näyttävät avoimesti pettymystään uuden hallituksen kokoonpanolle ja ohjelmalle. Valtaa siirrettiin kunnille ja alueille.
Toivottavasti kansliapäällikkö Hannele Pokalta löytyy keinoja kersojen paimennukseen ja välineitä ymmärryttää, miksi näin kävi. Koko hallinnon pureskeltavana on aivan uusi käsitteistö, jossa vatulointi ja iterointi ovat helpoimmasta päästä.
Pääministeri Juha Sipilä on ottanut tilansa ja kaiken pitäisi huipentua uuden hallituksen talousarvioesitykseen kanalinnun pyynnin alkuun. Suomen rattaat aiotaan saada liikkeelle, luutuneet ajatukset uudistumaan ja kankeat rakenteet kokeilujen alle.
Edessä on Suomen historian suurin muutos hallinnossa sitten itsenäisyyden järjesteltäessä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kuntia suuremmille itsehallintoalueille. Jo itsenäisyytemme alussa tämä tarve tunnistettiin kirjaamalla mahdollisuus hallitusmuotoon.
Palveluiden järjestämisvastuun ja rahoituksen siirto kunnilta ”maa- tai piiri- tai aluekunnille” on yli 24 mrd€ uudelleen järjestely. Se on puolet valtion budjetista. Lähes 2/3 kuntaverosta ja koko kuntien valtionosuus 8,3 mrd€ ilman uuden kansanvaltaisen päätöstason verotusoikeutta pitää uudelleen järjestellä.
Myöhemmin kasaan kootaan vielä 2 mrd€ KELA-rahoitukset.
Verot eivät ainakaan laske, mutta miten sote-palveluiden vaatima rahoitus sitten loppujen lopuksi kerätään, on iso ja periaatteellinen kysymys. Asia kulminoituu siihen 10 % osuuteen tuloistamme, jotka nyt menevät tasaverona kunnille.
Kun tämä on ratkottu, sommitellaan itsehallintoalueet sopiviksi. Alueiden väestöpohjan laajuudella ja lukumäärällä on merkitystä valtionaluehallinnon tehtävien siirtojen laajuutta ja asioiden merkittävyyttä arvioitaessa.
Maakunnalliset kuntayhtymät, pelastuslaitokset ja ammatilliset oppilaitokset sekä valtion ELY-keskukset ja osa AVIen tehtävistä halutaan siirtää itsehallinnon alaisuuteen asioiden virtaviivaistamisen ja säästöjen vuoksi.
Omaehtoinen kehittäminen ja omien vahvuuksien varaan rakennettava tulevaisuus ovat tämän päivän aluekehityksen keskiössä.
Viimeiset tilastot maakunnan yhteisten kehittämisvoimavarojen käytöstä Iijokivarren kunnissa herättää pohtimaan oman kehittämishalun vahvuuden riittävyyttä ongelmien syvyyteen nähden.
Pauli Harju