Tuulivoimapuistot ovat monin paikoin vastatuulessa. Kaavoista väsätään valituksia, eivätkä kaikki valittajat varmasti ole tuulellakäyviä. Sen verran kovia odotuksia tuulivoimalla kuitenkin Suomessa on, että tuulivoimaloita kyllä tehdään edelleen.
Tuulen voima on ollut hyvin nähtävissä Kurenallakin. Muutamia vuosia sitten maisemahakkuuksi sanotuilla harvennuksilla käsitellyt taajamametsät ovat kokeneet luontaista poistumaa ihan tuulen tuiverruksen ansiosta.
Kaupungin silloiset päättäjät vakuuttivat hakkuun olevan maisemoivaa, mutta epäilijöitä oli. Tämän lehden kommentissa ennakoitiin hakkuiden seurauksia, kun niistä ensimmäiset oli tehty.
Ei olisi pitänyt! Kommentoija sai kuulla mahdollisen kunniansa niin arvovaltaiselta virka- ja luottamushenkilötasolta kuin se tässä kaupungissa silloin oli mahdollista.
Sapiskaa tuli ja kommentti tuomittiin monissa miehin ja yksissä naisin asiantuntemattomaksi ja pahansuovaksi. Joiltain metsäalaa tuntevilta sentään tuli toisenlaistakin palautetta, ei tosin yhtä julkisella paikalla kuin moitteet kuultiin.
Mutta hyvin pian hakkuiden jälkeen oli jo nähtävissä käyvän juuri niin, kuin kommentissa tiedettiin. Tuuli-pahalainen kaatoi tiheässä kasvaneita heikkojuurisia puita niin, että maisema avartui entistä laajemmin nähtäväksi.
Kaupungin ja muiden maisemahakkuualueiden omistajien puukauppatulothan tuosta jatkuvat, taajaman maisemassa työn jäljet näkyvät pitkään. Mutta on täällä ennenkin osattu kääntää pieleen lähtenyt suunnitelma voitoksi, ainakin hallinto-oikeuksien päätöksiä odotellessa.
Niin voidaan tehdä tässäkin. Kun keskustan edustavilla paikoilla on nyt lahoavaa puuta, voidaan se ottaa vaikka taiteelliseen käyttöön ja jopa kiinnostavaksi nähtävyydeksi.
Vähintään Suomen suurin taiteellinen tuulenkaatoveistospuisto pitää nyt antaa kaupunginvaltuuston asiaksi. Kuten hyvin tiedetään, on siellä asiantuntemusta ja näkemystä tässäkin asiassa.
Puunkäsittelyn taitoakin löytyy, taiteellisesta ja ammatillisesta moottorisahauksesta lähtien. Riekki ja Tykkyläinen voisivat opastaa lahopuuveistospuiston tekijöitä alkuun.
Materiaali kun on jo osin ehtinyt pehmetä, valtuutetut voisivat toteuttaa taiteellista näkemystään kevyemmilläkin työkaluilla. Ainakin kalaveistoksia luulisi syntyvän, onhan kala paitsi oleellinen osa täkäläistä lähiruokataloutta, myös semioottisesti monitulkintainen kuvio.
Kesäiseksi performanssiksi asti voisi tapahtuman vääntää, onhan monivuotinen sellainen, korkokenkäkukkamekkosuohiihdon ämmänkisat, nyt menetetty täkäläisestä kulttuurikesästä.
Uusi laji, ilmalahopuuveisto sopisi ainakin niille valtuutetuille, jotka mieluusti näyttävät äänestelevän tyhjää ja niin tuovan kunnallisen nukkuvien puolueen näkemykset esille.
Hyvä puoli olisi ainakin se, että lisää seiniä ei tarvitsisi kaupungin omistukseen tehdä. Ulkotiloissa eivät myöskään sisäilmaongelmat muodostune esteeksi hyvällekään yleisömenestykselle.
Kehittäjien ja päättäjien tehtäväksi jää nyt yllä olevan kehittämisidean ujuttaminen jatkojalostettavaksi munaamoon tai hauduttamoon. Jos myötätuulta tuulenkaatoveistospuiston tai -tapahtuman siipien alle saadaan, voisi sen myöhemmin siirtää kiihdyttämöön. Sellaisiakin toimii, ei tosin Pudasjärvellä – vielä.