Tut­ki­mus: Avo­hak­kuis­ta ei kannata luopua ko­ko­naan – si­mu­laa­tio­mal­lin­nus ver­tai­li met­sän­kä­sit­te­ly­ta­po­jen vai­ku­tuk­sia pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä

Metsänhoitomenetelmistä saatiin uusi tutkimustulos. Mallinnuksen mukaan jatkuva kasvatus toimii paremmin, mutta avohakkuita ei täysin tyrmätä.
Metsänhoitomenetelmistä saatiin uusi tutkimustulos. Mallinnuksen mukaan jatkuva kasvatus toimii paremmin, mutta avohakkuita ei täysin tyrmätä.
Kuva: Martta Oinas-Panuma

Luopuminen kokonaan avohakkuista suomalaisissa talousmetsissä ei ole paras vaihtoehto.

Jatkuvan kasvatuksen tulisi kuitenkin olla eniten käytetty metsien käsittelyn tapa, koska se turvaa paremmin monitoiminnallisuuden kuin avohakkuisiin perustuva metsien käsittely.

Tämä ilmenee Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen uudesta tutkimuksesta.

Tutkimus julkaistiin Land Use Policy -tiedejulkaisussa verkossa heinäkuussa 2020. Yliopisto kertoo tutkimuksesta lähettämässään tiedotteessa.

Tulosten mukaan jatkuvan kasvatuksen yksinomainen käyttö turvaa paremmin metsien monitoiminnallisuuden kuin yksinomaan avohakkuisiin perustuva metsätalous.

Parhaaseen lopputulokseen useiden tavoitteiden näkökulmasta päästään kuitenkin yhdistelemällä jatkuvaa kasvatusta ja avohakkuisiin perustuvaa metsien käsittelyä hyvällä suunnittelulla.

Monitoiminnallisuutta tutkimuksessa mitattiin metsien kyvyllä yhtäaikaisesti tuottaa puun myyntituloja, ilmastohyötyjä, virkistysarvoja ja elinympäristöjä metsän eliöille.

Monitoiminnallisuuden turvaamiseksi jatkuvaa kasvatusta tulisi käyttää noin 75 prosentilla metsäalasta.

– Jatkuvan kasvatuksen tulisi olla ensisijainen talousmetsien käsittelytapa, vaikka tavoite olisi saada metsistä mahdollisimman paljon puutuloja, sanoo tutkija Kyle Eyvindson Jyväskylän yliopistosta tiedotteessa.

Metsätalouden kokonaiskestävyys on tutkimuksen mukaan Suomessa kyseenalaista.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että metsien intensiivinen hyödyntäminen on ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteiden kanssa.

Näistä syistä avohakkuisiin perustuvalle metsien käsittelylle on pyritty luomaan vaihtoehtoja, jotka paremmin turvaisivat metsien monitoiminnallisuutta yhdessä puuntuotannon kanssa.

Jatkuva kasvatus, jossa metsää ei avohakata vaan kasvatetaan eri-ikäisrakenteisena ja puustoa korjataan harventamalla, on saanut huomiota sekä tutkimuksessa että julkisessa keskustelussa.

Suomessa jatkuva kasvatus kuitenkin on edelleen suhteellisen harvinaista, vain noin 5 prosenttia metsistä.

Sen laajamittaisen käytön seurauksista puuntuotannolle, luonnon monimuotoisuudelle tai ilmastonmuutoksen torjunnalle ei tiedotteen mukaan ole riittävästi havaintoaineistoihin perustuvaa tietoa.

– Koska jatkuvaa kasvatusta on käytetty Suomessa vain vähän aikaa ja rajallisella metsäalalla, simulaatiomallinnus on keskeinen menetelmä, kun vertaillaan eri metsänkäsittelytapojen vaikutuksia pitkällä aikavälillä, sanoo metsäekologian tutkimusryhmää Jyväskylän yliopistossa johtava professori Mikko Mönkkönen tiedotteessa.

Tutkimus

Uudessa Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa selvitettiin simulaatioin, millaisia eri tavoilla kasvatetut metsät ovat sadan vuoden sisällä.

Tutkimus perustuu aiemmin tehtyihin eri-ikäisrakenteisen ja tasa-ikäisrakenteisen metsän kasvumalleihin.

Mukana simulaatioissa oli useita eri jatkuvan kasvatuksen ja avohakkuisiin perustuvan metsänkäsittelyn tapoja.