Tuhat Evert Siu­ruai­sen ku­vaa­maa ne­ga­tii­via pe­las­tet­tiin muhien seasta – Siuruan va­lo­ku­va-aar­teen pitkä matka esille

Evert Siuruainen on saanut paljon iloa aikaan kuvaamalla Siuruankylän ihmisiä ja elämää. Kuvia on esillä työväentalon näyttelyssä ja netissä.

Evert Siuruaisen kuvat ovat päässeet esille näyttelyssä. Evert Siuruaisen ottamat kuvat ovat päässeet esille näyttelyssä. Evert Siuruaisen ottamat kuvat ovat päässeet esille näyttelyssä. Evert Siuruaisen ottamat kuvat ovat päässeet esille näyttelyssä. Evert Siuruaisen ottamat kuvat ovat päässeet esille näyttelyssä. Evert Siuruaisen ottamat kuvat ovat päässeet esille näyttelyssä. Evert Siuruaisen ottamat kuvat ovat päässeet esille näyttelyssä.
Evert Siuruaisen kuvat ovat päässeet esille näyttelyssä.
Evert Siuruaisen kuvat ovat päässeet esille näyttelyssä.
Kuva: Martta Oinas-Panuma

Metsäkurjenpolvea, niittyleinikkiä, puna-ailakkia. Siuruantien varressa, vanhan maalaistalon pihapiiri on täydessä kukkaloistossa ja keskikesän aurinko leikki sateenkaaren väreissä terälehtien kastepisaroissa.

Eipä ulkoapäin olisi arvannut, että pihalla nököttävän, kenoon painuneen talon ullakon muhien seassa on vuosikymmeniä lojunut kallisarvoinen aarre: noin tuhat valokuvanegatiivia. Iikan taloksi kutsutussa rakennuksessa asui aikanaan Evert Siuruainen – kotitilalleen asumaan jäänyt, polkupyörällä matkansa taittanut mies, joka omisti kameran.

– Ei hänestä paljoa tiedetä. Jonkinlaista sekatavarakauppaa hän piti, muistelevat siurualaiset Mirja Taivaloja, Hilkka Tihinen ja Auli Körkkö.

– Muistan, että olen joskus lapsena käynyt ostoksilla siellä. Sen tiedän, että Evert asui koko ikänsä samassa talossa ja auttoi äitiään maatilan töissä. Hän valokuvasi ja möi kuviaan. Luullakseni hän oli aika vaatimaton mies, pohdiskelee Siurualta kotoisin oleva, Kemijärvellä asuva Irma Mertala.

Valokuva-aarteen pitkä matka esille nettiin ja kylätalon seinille otti ensiaskeleensa vuosituhannen vaihteessa, kun talon nykyinen omistaja Pertti Mertala löysi Siuruaisen pääosin 1950-luvulla kuvaamat negatiivit.

Tuolloin 9 kertaa 6 senttimetrin kokoiset negatiivit olivat jo levänneet vuosikymmeniä unohtuneina vintin kätköissä, eikä niiden olemassaolosta tiedetty. Ajatus kuvien teettämisestä jäi kytemään, kunnes tänä keväänä Kuopiossa asuva Pertti Mertala soitti serkulleen Irma Mertalalle ja kysyi, olisiko hän kiinnostunut saamaan negatiiveihin elämää.

– Siurualla syntyneenä en nähnyt muuta mahdollisuutta kuin antaa osoitteeni, johon negatiivit saa lähettää, Irma Mertala kertoo. Postipaketti saapui ja työ alkoi.

– Nyt koronakeväällä oli aikaakin.

Irma Mertala puhdisti negatiivit pölystä ja skannasi ne kuvamuotoon tietokoneelle hankkimallaan negatiiviskannerilla. Työ kesti yli kaksi kuukautta, ja nyt tuhannesta negatiivista jo noin 800 on käsitelty valokuvaksi.

Mertalan mukaan työ on ollut mielenkiinoista ja palkitsevaa, vaikka sitä on pitänyt tehdä hengityssuojaimet kasvoilla.

– Innostuin kuvista valtavasti ja aina löytyi uusia kasvoja ja aiheita. Kyllä Evertillä on ollut silmää ottaa kuvia.

Mertala ei halunnut tehdä valintaa teetettävistä kuvista.

– Osa negatiiveista on huonolaatuisia, mutta juuri se kuva voi olla jollekin todella tärkeä sen saadessa elämän, kun kuvasta löytyy tuttu ihminen. Joku näkee ehkä ensimmäisen kerran isovanhempiensa kasvot.

Siuruainen valokuvasi Siuruanjokivarren asukkaita etenkin 1950-luvulla. Valtaosa kuvista on muotokuvia, kuten ryhmä-, perhe- tai yksilöpotretteja, mutta kuviin on tallennettu myös arkista elämää heinäpellolla ja rakennustöissä, nuoria polkupyöriensä kanssa ja lapsia leikkimässä. Kuvat piirtävät ajankuvaa menneestä elämästä ja tallentavat ohikiitäviä hetkiä.

– Mitenhän se Evert sai ihmiset jututettua niin, että ne näyttävät kuvissa jotenkin niin luonnollisilta, kylätalon aktiivit pohtivat kuvia katsoessaan.

Monien kuvattavien ilmeistä näkee, että valokuvaustilanne on ollut mukava ja rento – ilmeet ovat luonnollisia, silmät säteilevät ja hymy on herkässä. Siuruaisen ottamat kuvat ovatkin tuttuja monien siurualaisten kotialbumeissa.

– Vintiltä löytyi myös kuitteja kuvien teetättämisestä, Mertala kertoo.

Ensin Mertala laittoi skannaamiaan Evert Siuruaisen ottamia valokuvia näytille Facebookiin Siuruan työväentalo-kylätalon sivuille, jossa ne ovat saaneet suuren suosion.

– Evertin kuvat ovat luoneet yhteisöllisyyttä ja olemme niin sanotusti löytäneet uudelleen toisemme, Mertala kuvailee Facebookin suurta merkitystä.

Moni on tunnistanut kuvista sukulaisiaan. Myös Irman 86-vuotias Elina-täti innostui kuvista niin, että liittyi Facebookiin, jotta voi katsella niitä.

– Hänkin löysi ennennäkemättömän, kohta 68 vuotta sitten otetun kuvan, jossa hän on neljän kuukauden ikäisen poikansa kanssa, Irma Mertala kertoo kuvasta, jossa on hänen tätinsä ja serkkunsa Pertti.

– Vielä on onneksi elossa niitä ihmisiä, jotka tunnistavat kuvissa esiintyviä.

Nettimaailmassa näytteillä olon lisäksi kuvia haluttiin tulostaa paperille ja fyysisesti nähtäville. Siuruan työväentalolla on parasta aikaa esillä kaksisataa otosta. Näyttely avattiin juhannuspäivänä monen talkootunnin jälkeen. Kuuden tunnin aikana vieraskirjaan taltioitui 180 nimeä.

– Päivä meni oikein hyvin ja kuvat kiinnostivat kovasti. Vieraita kävi tasaiseen tahtiin, aktiivinen talkoolainen Mirja Taivaloja iloitsee.

Hilkka Tihisen mukaan Siuruaisen kuvien esille saaminen on tuonut Siuruan kylälle paljon iloa, onnea ja uutta pontta. Se on ollut kyläläisten ja Siurualta kotoisin olevien yhteinen juttu.

Myös Tihinen o.s. Törrö on päässyt Evert Siuruaisen kuvattavaksi. Tihinen muistaa, että Siuruainen otti hänestä kuvan, kun hän meni ensimmäiselle luokalle kouluun.

– Se on hauska muisto. Minulla on uudet vaatteet, hän katsoo kuvaa työväentalon näyttelyssä.

– Pyörä näkyy monessa kuvassa. Se oli siihen aikaan elintärkeä esine, verrattavissa autoon nykyisin. Myös vaatteet nousevat esille, ne on taidokkaasti tehtyjä, Taivaloja, Tihinen ja Auli Körkkö tutkivat kuvia Siuruan työväentalolla.

Naiset pohtivat olikohan Evert Siuruainen saanut innoitusta kuvaamiseen lähiseudulla asuneen Juho Kuopuksen valokuvaamisesta. Kuopus kuvasi osittain samoilla alueilla 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Kylätalon ovet ja näyttely ovat avoinna ainakin heinäkuun 4. päivä, kun talolla kisataan myös pissikivien heitossa. Näyttelyä pääsee katsomaan myös muina aikoina ottamalla etukäteen yhteyttä Taivalojaan.

Kuva-aarteen tarina ei vielä ole kokonaan päätöksessään. Irma Mertala kertoo, että projekti on tarkoitus saattaa loppuun niin, että kaikki kuvat digitoidaan. Laatikoissa odottaa esimerkiksi poroerotuksissa ja hautajaisissa otettuja kuvia.

Pilvipalveluun tallennettu kuvakokoelma on lopulta tarkoitus saattaa kaikkien siitä kiinnostuneiden saataville.