Pudasjärven torielämää 1980-luvulta asti elävöittänyt grilli on siirtynyt muistojen joukkoon.
Torin grillin viimeisimmän yrittäjän Jouni Koivulan äkillisen kuoleman johdosta tyhjilleen jäänyt rakennus päätyi netissä järjestetyn huutokaupan jälkeen Juha ja Arto Tenhusen omistukseen.
Rakennuksen myyneen Pudasjärven kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan tontin tulee olla tyhjä huhtikuun loppuun mennessä.
Sehän tapahtuu, lupaa Juha Tenhunen, joka kävi rakennuksen kimppuun viime viikolla. Nyt grilli on jo purettu.
Juuri muuta käyttökelpoista kuin hirsikehikko ei kaupassa tullut, mies kertoi. Rakennuksen kuitubetonikatto pitää toimittaa säkitettynä Ruskoon. Sen uudelleenkäyttö ei olisi muutenkaan onnistunut, se kun on kiinnitetty naulaamalla.
Tenhusen veljeksillä on suunnitelmat selvillä kehikon käyttöön. Se pystytetään Hetekylästä hankitulle kosteikolle.
– Voidaan siellä vaikka grillailla, mutta riistanhoitoa, sorsajahtia ja metsästysmatkailua varten on kunnon tukikohta tarpeen.
Reilun vuosikymmenen grilliyrittäjänä vaimonsa Mailan kanssa ollut Olavi Sankala muistelee pienellä kaiholla niitä vuosia.
He ostivat rakennuksen konkurssipesältä ja aloittivat grillikioskin pyörittämisen vuonna 1995.
– Silloin oli Pudasjärvellä yöelämää. Viikonloput olivat vilkkaita, kesällä melkein joka yö asiakkaita riitti mukavasti, Sankala muistelee.
Sankaloiden aikaan ruokaa myytiin kahdesta luukusta, toisesta suoraan autoihin. Sisällä ei ollut tilaa kuin työntekijöille ja grillin kalustolle.
Kesällä penkit ja pöydät olivat grillin pihalla, ja pitipä ne joskus nostaa halukkaille sinne talvellakin, Sankala kertoo.
– Myynti oli mukavaa, asiakkailla oli melkein aina hyvin tiedossa, mitä haluavat. Me kehitimme omat tuotteet ja niille nimet, kun alkuun pääsimme.
Herkkulautanen oli pitkään ykkössuosikki. Siihen Sankalat, tai heidän työntekijänsä, lämmittivät ranskalaiset, pihvin, makkaran ja paistetun munan.
– Atomi oli toinen menekkituote. Siihen kuului lihapiirakan lisäksi pihvi, juusto ja pala Kaiserwurstia.
Asiakkaiden kanssa Sankala ei muista juuri hankaluuksia olleen. Pientä käsirysyä hän grillijonossa silloin tällöin huomasi.
Tuntuva muutos seurasi, kun torille ajaminen kiellettiin iltakymmenen jälkeen.
– Sinnehän ihmiset meiltä siirtyi ruokansa nauttimaan ja iltaa viettämään, Sankala kertoo.
– Ymmärsin kyllä naapureita, eihän siellä aina hiljaa autoissa istuskeltu.
Entinen grilliyrittäjä Helmi Koivuniemi, silmäili kaiholla tutun rakennuksen katoamista.
Töitä piti kyllä tehdä paljon, mutta hyvin tässä tienasikin, hän muistelee vuosia torin reunalla.
– Asiakkaista on vain hyviä muistoja, harmi oli työstä luopua, kun oma ja puolison terveys sitten pettivät.
Koivuniemen yrittäjäaikaan ajat olivat toiset kuin nykyään.
– Silloin täällä oli vielä nuorisoa, heitähän asiakkaat paljolti olivat.
Koivuniemi muistaa ranskalaisten tehneen kauppansa parhaiten, mutta paljon muutakin äkkinälkään oli tarjolla.
Hän myöntää, kuten Olavi Sankalakin, väen vähenemisen vaikuttaneen myös perinteisen grillikioskin menestymiseen.
– Kun koko grillikulttuuri on muuttunut menneistä vuosikymmenistä, ei voi kuin pienellä kaiholla muistella niitä vielä nytkin hyvältä tuntuvia aikoja, Olavi Sankala myöntää.
