Ei mene meidän kaikkien Metsähallituksella hyvin. Hyvä veli -suhmuroinnilla valituksi väitetty pääjohtaja Pentti Hyttinen sai/pyysi potkut. Kahdenlaista tietoa siitäkin.
Mutta tyhjin taskuin ei miehen näytä pääjohtajan tuolilta tarvitsevan lähteä. Valtion liikelaitos, sellainenhan Metsähallitus on, pitää huolen hyvin palvelleista johtajistaan.
Sen hallitus on päättänyt tukea lähtöpassit saanutta/ottanutta ykköspomoa tukevalla noin 200 000 euron erorahalla.
Jos tuo euromäärä kustannettaisiin liikelaitoksen suurimman yksikön Metsätalous Oy:n pussista, pitäisi yhtiön täkäläisen korjuuesimiehen hakkauttaa noin sadan hehtaarin ensiharvennuskohde.
Siitä jo irtoaisi myyntiin sen verran kuitupuuta, että sadalla täysperävaunuyhdistelmällä ne saataisiin kuskattua sellukattilaan.
Mutta takavasemmalle poistuvan/poistetun pääjohtajan jäljet jäävät näkyviin täälläkin. Tiukan taloudenpidon seurauksena on päädytty supistamaan talon Luontopalveluiden rahoitusta.
Toki kaiken takana on valtiovalta, joka vuosi vuodelta on vaatinut liikelaitokseltaan lisää euroja valtion budjetin tulopuolelle.
Luovista ratkaisuistaan tunnetun Luontopalveluiden yhtenä keinona kulujen pienentämisessä ovat kummisopimukset. Malli on tuttu lammaspaimenviikoista, joilla esimerkiksi täkäläisen Rytivaaran kruununtorpan perinnepihapiirin ylläpito on luovalla tavalla ulkoistettu.
Lampuri saa pienen korvauksen ympäristötukena, ei tietenkään Metsähallitukselta. Vapaaehtoinen lammaspaimen maksaa viikostaan, saa toki paimennusvelvoitteen lisäksi oikeuden majoittua varaustuvan lavereille.
Kummisopimusta on tarjottu täkäläisillekin yhdistyksille. Ne saavat pitää takavuosina projekti- ja työllistämiseuroilla rakennetut taukopaikat hyvässä kunnossa, hankkia niihin polttopuut ja kuskata vessoihin kertyneen kansantuotteen kunnallisesti jätehuollettavaksi.
Euroja ei tietenkään yhdistykselle tipu, mutta reiluna vastapalveluksena Metsähallitus lupaa olla purkamatta kummisovitun laavun tai autiotuvan.
Jokamiehenoikeus toki koskee kummisopimushuollettua kohdettakin, että ei omita niitä tulipaikkoja vain sen yhdistyksen käyttöön!
Onnekkaimmillaan tuo rakennusten purkukin näyttää hoituvan eräänlaisilla, onneksi sentään ei-toivotuilla, kummisopimuksilla.
Niinhän kävi vuoden päivät sitten Naamanganjokivarressa. Siellä ilmeisesti joku neljännen sektorin pyromanttisia luonteenpiirteitä omannut toimija otti ja tuikkasi tuleen autiotuvan. Uutta ei luvattu rakentaa.
Onni oli tuossakin tapauksessa valtion liikelaitoksen puolella. Ikävä episodi sattui hirsiriippuvuudestaan tunnettuutta hakevan kaupungin alueella. Kun valtion liikelaitoksen kukkarosta ei euroja uudisrakentamiseen liikene, niin täältähän pesee!
Jos viime viikolla Maaseudun Tulevaisuuden Vieras-palstalla kirjoittaneen ympäristöministeri Krista Mikkosen (vihr.) lupaukseen on uskominen, tilanne saattaa olla muuttumassa.
Luontopalveluiden resursseja ollaan hänen mukaansa lisäämässä niin, että suojelualueiden ja ennallistamisten lisäksi euroja pitäisi liietä kansallispuistojen retkeilyrakenteiden korjausvelan paikkaamiseen.
Ei siis hätää, parempaan ollaan menossa. Mutta hyvin pohdittua ja jo käyntiin polkaistua kummisopimusmallia ei kannattaisi haudata.
Metsähallitushan voisi tehdä kummisopimuksia itsensä kanssa. Tämä Tiusasen malli jos mikä osoittaisi innovatiivisuutta ja ennakkoluulottomuutta malliksi muillekin.
Toivo Kiminki