Kevään 2021 yksi suurista kirkollisista uutisista oli Ylivieskan uuden kirkon valmistuminen. Hiljattain on saatettu valmiiksi merkittäviä kirkkojen peruskorjaushankkeita. Nivalan seurakunta sai päätökseen vuonna 2014 alkaneen 4,5 miljoonaa euroa maksaneen hankkeen. Tyrnävällä kirkon peruskorjaus maksoi 2,5 miljoonaa euroa. Kirkon alapohjasta löytyi remontin yhteydessä kreosiitillä päällystettyjä ratapölkkyjä. Niiden tuoksu tuntui sisäilmassa, ja tarttui myös vaatteisiin. Tyrnävän että Nivalan hankkeita kirkkohallitus avusti merkittävillä summilla, yhteensä 2,8 miljoonalla eurolla.
Pudasjärven kirkolla on toteutettu viime vuosina tärkeitä peruskorjaus- ja ylläpitohankkeita, vaikka ne ovat mittakaavaltaan pienempiä edellä kuvattuihin verrattuna. Lämmitysjärjestelmä on uusittu vuonna 2018 maalämpöön. Kirkon katto tervattiin viime kesänä. Parhaillaan on alkamassa ulkomaalaus sekä kilpailutusvaiheessa äänentoiston uusiminen.
Kulttuurihistoriallisesti merkittävän kohteen ylläpitoon ja korjauksiin on saatu yleensä avustusta kirkkohallitukselta, valtionkorvauksen piiristä tulevista avustuksista. Esimerkiksi 330 000 euron energiakorjaushanketta kirkkohallitus avusti, kaikkiaan 80 000 eurolla. On hienoa, että hankkeiden merkityksellisyys nähdään myös kirkon keskushallinnon tasolla. Paikallisseurakuntien näkökulmasta avustukset mahdollistavat kulttuurihistoriallisesti merkittävien kiinteistöjen ylläpidon asianmukaisella tavalla kohteen erityispiirteet huomi-oiden.
Aina seurakunnan historiassa kirkonmäki ei ole ollut arvoisessaan kunnossa. Edellinen kirkko, joka oli niin sanottu tornillinen tukipilarikirkko, oli päässyt 1700-luvun alkuvuosikymmeninä niin huonoon kuntoon, että asiaan puututtiin virallisissa tarkastuksissakin. Tuomiokapituli kehotti kesällä 1729 purkamaan viipymättä romahtamaisillaan olevan kirkontornin. Tämä toteutettiin vasta 20 vuoden viiveellä. Vuonna 1746 kiinnitettiin huomiota hataraan pääoveen, josta sadevedet pääsivät sisään lahottamaan lattiaa. Tarkastuksissa 1750-luvun puolivälin jälkeen oli edelleen korjaustarpeita, ja aikalaisdokumenttien mukaan ”kirkkoa korjattiin jatkuvasti niin sisältä kuin päältä”. 1770-luvulla virisi ajatus siitä, että seurakuntaan oli saatava uusi kirkko ahtaan ja huonoon kuntoon päässeen kirkon tilalle. Tuolloin elettiin Ruotsin vallan aikaa, ja voimassa oli kuninkaallinen määräys, jonka mukaan julkiset rakennukset tuli tehdä kivestä tai tiilestä. Tämä ei ollut paikallisissa olosuhteissa mahdollista, ja Tukholman yli-intendentinvirastossa myös Pudasjärvelle hyväksyttiin monen muun Suomeen suunnitellun kirkon tavoin rakennusmateriaaliksi puu. Perusteena oli seurakunnan varallisuustilanne ja kivien vaikeat kuljetusongelmat. Oma tarinansa on se, että alkuperäiset, maanmittari Holmbomin laatimat piirustukset hylättiin, ja virastossa joko yli-intendentti C. F. Adelcrantz itse tai joku hänen avustajistaan laati uudet piirustukset.
Pudasjärven nykyisen kirkon rakennustyöt yksityiskohtineen olisivat useamman kirjoituksen aihe. Työt piti rakennusmestari Bengt Pason kanssa tehdyn sopimuksen mukaan aloittaa syksyllä 1780, ja valmista tuli olla kahden vuoden kuluttua. Ensimmäinen jumalanpalvelus penkittömässä ja keskeneräisessä kirkossa järjestettiin kesäkuussa 1781. Saman vuoden lopulla kirkko alkoi olla pääosin valmis. Historiankirjoituksessa vuotta 1781 pidetään kirkon valmistumisvuotena, vaikka kirkko vihittiin käyttöön vasta loppiaisena 1783. Vihkimisen yhteydessä se nimettiin hänen kuninkaallisen korkeutensa kruununprinssi Kustaa Aadolfin kirkoksi.
Pudasjärven kirkko täyttää tänä vuonna 240 vuotta. Tähän liittyen olemme suunnitelleet juhlaviikkoa 6.–12. syyskuuta.