Vanhat ruotukaverit maailmalta rimpauttelee ja viestejä lähettävät. Enimmäkseen masentavia uutisia:
Paratiisisaari Ormoc/Leyte. No nyt se on löytynyt sitten paikka, jossa turisteja on vain nimeksi. Kulkuyhteydet, kansainvälinen pankkiautomaatti, meri, ravintoloita ja kohtuuhintainen hotelli. Kaikki kävelyetäisyydellä 190 000 ihmisen kaupungissa, joten seuraakin on.
Eipä siihen harmitukseen auttanut muu kuin vastailla tällä tapaa:
Hyvät pääsiäisen jäläkeiset sinne palamujen alle!
Täällä räntäsatteessa on kärvistelty – mitä ny muutama viikko oli hyvvää hirven kevätpyyntihankea. Vaan niihän neki on loppuun ammuttu ja laihoja, että hyvä jos päästä vellin keittää.
Lihhaa niissä hirvikärpäsen kuppaamissa oo muualla ku kielessä. Näläkäkuolemalta tässä on juuri ja juuri itekki vältytty telekän munintaa ja hauen kutua ootellessa. Kynsiä on syöty, vaan ei oo jano vielä päässy yllättämmään.
Yritettiin pääsiäisviikolla nuottaa vettää. Heikolla menestyksellä. Särenpyyntiin lähettiin, mutta vain kaks saatiin ja muuan sata kiloa muikkua. Seki niin pientä ja laihaa, että läpi näky. Suolenmutkassakkaa mittään ollu, jos ei oo omassakkaa.
Näläkäsimmät pisteli puhkomata suoraan pannulle ja päineen pyrstöneen ääntä kohen.
Kellä sitäkää ennää palijoa lähtee – lunssa ja röppöri vaivannu, ku ei nuo viimekesäset märät hommeiset halot taho pirtiuunia lämmittää. Sitäki on talaven aikana routa nostellu, ettei savuriepu ennää tiiä mistä reijästä kulukee. Usseimmiten samasta ku muurari.
Eikä silläkää oo palijoa töitä ollu. Kävi renttalehtamassa vähä aikaa tuolla maaliman suurimman hirsikoulun työmaalla. Hoksasivat, että eihä tähä mittää piippuja tarvita. Tullee kaukolämpö. Antovat lopputilin. Ommaa hirsisavottaa se jo suunnitteli, ku valamiiksi köysiä katteli.
Vaan eihä se raskinu ostaa. Osti hiivaa ja sokeria. Mutta mitästä kylymässä keskenkäyneestä muuta tullee ku paskatti. Laavuntarkkailun jäläkeen ei palijoa jalostukseen jääny. Eikä siittä muutenkaa olis mittää tullu, ku virkakunta takavarikoitti viime syksynä vehkeet.
Jotta ei täällä ennää tuo pienyritystoimintakkaa kannata. Paitti mitä ny nuoriso omia pievvilijelmijjään kerrostalon yläkerrassa pittää.
Heinää toisilleen myövät ja nappia syövät. Välliin käyvät jonkun apteekin ryöstämässä. Mummuja eivät oo ennää kolokanneet, ku on vanahustentalon ovet lukossa ja siirtynneet mievompiin lääkkeisiin.
Itelläki alakaa lääkitys olla sevverta kohillaan, että kevättä kohen tässä vielä mennään – invarktia, ohitusleikkausta ja sairaseläkettä ootellessa.
Eikä sillekkää ennää taija päästä, ku ovat taas ikärajjaa nostamassa. Mutta muuten täällä mennee ihan mukavasti.
Juha Hagelberg