Kaksi vuotta sitten tähän aikaan elettiin Suomi 100 -huumaa.
Vuoden 2017 aikana suomalaiset juhlivat Yhdessä-teeman mukaisesti monenlaisissa tilaisuuksissa. Satavuotisjuhlinta näkyi myös Pudasjärvellä isoina ja pieninä kokoontumisina ja projekteina. Osa juhlavuoden tapahtumista on varmasti jäänyt elämäänkin ja hyvä niin. Yhdessä-teema on kannatettava juhlittiin sitten pyöreitä vuosia tai ei.
Itse juhlin vuoden 2017 itsenäisyyspäivää Panumalla yhdessä kotikyläläisteni kanssa. Tuosta päivästä mieleeni on jäänyt kauniita muistoja. Juhlailtana kymmenet ja taas kymmenet jäälyhdyt valaisivat kylänraittia ja maisema oli talvisen kaunis. Lunta ja pakkasta oli juuri sopivasti ulkoilmajuhlan puitteiksi. Mukavan kyläjuhlan jälkeen itse kukin suuntasi koteihinsa. Itse siirryin samana iltana Oulun yliopistolliseen sairaalaan, jossa ehdin jonkin aikaa katsoa itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja nauttia vielä hetkisen juhlahumusta. Seuraavana yönä, juuri juhlinnan päättymisen jälkeen, perheemme kasvoi suloisella pienokaisella. Sairaalassa vauvan kanssa ollessani tunsin syvää kiitollisuutta suomalaista yhteiskuntaa kohtaan – parempaa huolenpitoa en olisi osannut toivoakaan. ”Suomi on hyvä maa” -toteamus tuntui täysin todelta.
Meillä jokaisella on ajoittain syytä pysähtyä miettimään, millaisessa yhteiskunnassa elämme ja miten voimme itse vaikuttaa siihen, että Suomi olisi hyvä maa kaikille. Auttamisen tapoja on monia eikä auttamiseen tarvita aina rahaa, aikaa tosin jonkin verran. Auttavan käden voi ojentaa pienissä arjen askareissa tai palveluksissa. Näistä teemoista muistutettiin myös viime perjantaina Pudasjärven joulunavauksessa, jossa esille nousi lähimmäisistä välittäminen.
Tämän lehden juttu pakolaisia varten järjestetystä tavarankeräyksestä on esimerkki siitä, että pudasjärveläisillä todella on auttamisen halua. Lähitulevaisuudessa tuosta tavaramäärästä riittää iloa myös muille kuin pakosta kotimaansa jättäneille pakolaisille. Jatketaan hyvän tekemistä.