Uutta tekniikkaa oli ensimmäistä kertaa mukana Syöte MTB-maastopyöräkilpailussa, kun kymmenkunta osallistujaa oli liikkeellä sähköavusteisilla maastopyörillä.
He osallistuivat lyhyimpään, 32 kilometrin kilpailuun. Pitemmillä matkoilla ei akussa olisi enää virtaa riittänyt, tiesi porukan nopein, rovaniemeläinen Heikki Tornilainen.
Hän on aiemmin osallistunut Syöte MTB:hen useita kertoja ja on erittäin aktiivinen maastopyöräilyn harrastaja.
Mies myöntää uuden tekniikan kiinnostavan, sitähän sähköavusteisuus pyörissä on.
– Vauhtia tulee lisää. Esimerkiksi Ounasvaaran pyöräilyreitit tuntuvat tällä ajaen paljon vaativammilta kuin aikaisemmin niitä polkiessani.
Tornilainen on huomannut sähköavusteisuuden tuoneen lajiin uusia harrastajia. Heitä on tullut myös moottoripyöräilyn puolelta, endurossa tai motocrossissa kilpailleista.
Sähköä riittää maastopyörän akussa noin puolentoista tunnin ajoon, Tornilainen on mittaillut.
– Kilometrejä kertyy silloin vaihteleva määrä, maastosta riippuen 25-50:een.
Syötteellä mies kertoi vauhdin nousevan paikoin yli 25 kilometrin tunnissa, jolloin sähköavustus ei enää toimi.
Tornilainen ylsi tavoitteeseensa, voittoon sarjassaan. Aikaa 32 kilometrin polkaisuun meni hänellä 1.16.
Ilman sähköavustusta matkan ajoi nopeiten Lieven de Rycke, aika 1.31. Pudasjärveläinen Jonne Ivola ylsi sarjan kolmanneksi ja oli matkalla paksupyörillä ajavien nopein.
Syötekylän Annu Tuohiluoto ylsi kotipoluillaan naisten sarjassa 36 kilpailijan joukossa sijalle 27.
Suosituin matka oli 65 kilometriä, sen ajoi lähes 400 kilpailijaa kaikkiaan 577 taipaleelle lähteneestä.
Pisimmän matkan, 130 kilometriä, ajoi 45 kilpailijaa.
Suositun Syöte MTB:n kilpailijamäärä tuli täyteen jo tammikuussa neljä minuuttia ilmoittautumisen avautumisen jälkeen.
Ilman muuta tulen tänne uudestaan, vakuutti 16-vuotias oululainen Severi Savukoski hurautettuaan maaliin alle 18-vuotiaiden sarjan voittajana.
Hän ei ole aiemmin Syöte MTB:hen osallistunut, mutta kokemus mielilajissaan kilpailevalle ja siinä hyvin menestyneelle miehelle on todella mieluisa.
– Tosi hieno oli reitti, aivan mahtava ajaa. Itse pidin eniten nopeista kangaspoluista ja niitäkin oli sopivasti.
Pitkospoluilla ajon myönsi Savukoski vaativan tarkkuutta, kun vauhdista ei ole halua juuri tinkiä. Onneksi oli kuivaa, hän sanoi.
Tapahtuman järjestelyistä suurimman helteen kantava Krossikommuuni ry:n Pekka Tahkola joutui miettimään kisaa uudelta pohjalta tulipalon tuhottua aiemmin kisakeskuksena toimineen Hotelli Iso-Syötteen.
Tällä kertaa ei kilpailijoiden reisiä koetellutta loppunousua tunturin huipulle ollut, mutta vaativuutta reitissä silti riitti.
Myöskään kilpailun totuttua lähtöpaikkaa Iso-Syötteen alla ei tällä kertaa voitu käyttää siellä meneillään olevien maa- ja tienrakennustöiden takia.
– Koko Syöte MTB:n logistiikka piti suunnitella uusiksi, kun kisakeskus piti siirtää Pärjänkievarille.
Myös järjestäjien ja osin kilpailijoiden majoittuminen teetti töitä, aiemminhan on huipulla ollut hyvin tilaa, Tahkola totesi.
Mutta hyviäkin puolia hän tilanteesta löysi.
Lähtöalueena Pärjänkievarin toimi hyvin, tilaa löytyi ja katsojille hyviä paikkoja, kisa kun myös päättyi sinne.