Kolumni

Su­vi­unel­mia – yri­te­tään päästää irti kesän suo­ri­tus­pai­neis­ta

-
Kuva: Reeta Jylhänlehto

Oletko kuullut sanonnan ”Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen”? Lausahdus voi pitää paikkaansa useina kesinä, mutta tätä kesäaikaa se ei kuvaa kovin osuvasti.

Tänä vuonna vitsailua suomalaisille ”niin tyypillisestä” kesäsäästä raekuuroineen ja lumitöineen ei ole kuulunut, sillä tasaisesti lämmennyt sää ei ole antanut aihetta valittamiseen.

Kauniin kesän aloituksen lisäksi koronarajoitukset ovat alkaneet höllentyä ja koko taudin arvellaan olevan Suomessa jo selätetty.

Samaa vauhtia kun poutainen, sopivan lämmin sää on pitänyt pintansa sekä kansalaiset ovat saaneet liikkumisvapauksia, haaveelliset suviunelmat ovat saaneet ennennäkemätöntä vauhtia alleen. Ilmassa on ollut oikeastaan jopa levottomuuden tuntua.

Kun nyt kerran ”kelpaa olla”, on vaikeaa pysyä aloillaan tai oikeastaan päättääkään, mistä suunnasta suunnitelmia alkaisi toteuttaa kesän, mutta myös peruuntuneen kevään osalta.

Kesä kestää Suomessa ainoastaan muutaman kuukauden, mutta silti tälle ajalle ladataan tavoitteita koko vuoden edestä. Onhan sitä ehdittävä käydä sekä kaupunkilomalla että mökkilomalla unohtamatta vierailua mummoloissa, rannalla ja marjastamassa.

Tärkeitä askareita ei myöskään sovi unohtaa. Näihin lukeutuvat muun muassa kasvimaan ja puutarhan hoito, kalastaminen, grillaaminen, rakennus- ja kunnostusprojektit sekä mökkilaiturin korjaukset. Suurien odotusten vuoksi pilvilinnat voivat luhistua huomattavan nopeasti ja pettymys olla suuri, mikäli mielikuvien suvi ei toteudukaan.

Niin voi käydä jo ihan siitäkin syystä, että monella vapaa-aikaa on hyvin rajoitetusti tai ei ole kesälomaa ollenkaan, tai sitten muut elämäntilanteet estävät nauttimasta monen suosikkivuodenajasta.

Monella on varmasti mielessä tietynlainen kaava täydelliselle kesälle. Tähän kaavaan liittyy usein vahvasti ahkeruus ja reippaus. Tähän vuodenaikaan ei arvosteta loikoilua sohvalla ja kirjan lukemista.

Reippaan ja tuotteliaan kesäihmisen ihanne lienee entisaikojen kulttuuriperimää. Vahvasti maaseutupainotteisessa Suomessa kesäkuukausia elettiin vuoden tärkeimpänä kautena ruoanhankinnan osalta sato- ja viljatöissä. Oli heinäntekoa, peltotöitä, sadon kylvämistä ja korjaamista sekä muita maatilan töitä tehtävänä. Joka talossa oli olennaisen tärkeää myös ”kuurata” koti lattiasta kattoon juhannukseen mennessä, jolloin putipuhtaaksi tulivat talon lisäksi talvivaatteet, ikkunat ja matot.

Toukotöitä, kesätöitä ja heinätöitä on kuitenkin enää vain sitä ammatikseen tekevillä. Meille muunlaisessa elämäntilanteessa oleville kesä tarkoittaa lähinnä rauhoittumisen aikaa muilta töiltä tai opiskeluilta.

Sellaisena se olisi hyvä ottaakin niillä, joilla siihen on mahdollisuus.

Olen kuullut luennoitsija ja terapeutti Tommy Hellstenin sanoneen, että ”kiire ei ole sitä, että on paljon tekemistä vaan sitä, ettei ole läsnä siinä mitä tekee”.

Tätä ohjetta olenkin yrittänyt noudattaa siten, että yritän tehdä yhden asian kerrallaan sen sijaan, että murehtisin tulevaisuuden kiireitä, jotka eivät ole juuri tässä hetkessä olennaisia.

Sama elämänohje on osoittautunut tarpeelliseksi muistaa myös vapaavalintaisissa kesäpuuhissa: jos tänään käy vaikka uimassa ja kuluttaa päivän jonkin askareen parissa, toisen askareen ehtii sitten tehdä huomenna.

Yritetään päästää irti suorituspaineista ja sellaisista itselle luoduista velvollisuuksista, jotka menevät oman mukavuusrajan yli. Annetaan aurinkotuolien ja riippumattojen vuorostaan kannatella meitä.

Reeta Jylhälehto