Lukijalta

Suk­si­kaa suohon! – Voiko pa­rem­paa ta­pah­tu­maa olla kuin kor­ko­ken­kä­kuk­ka­mek­ko­suo­hiih­to

Kesän paras, ja tänä kesänä niitä ainoita tapahtumia, joissa olen ollut mukana, oli 9.8. Kapustasuolla hiihdetty korkokenkäkukkamekkosuohiihto.

Voiko parempaa tapahtumaa olla: iloinen, positiivinen, yhteisöllinen, ja ilmainen. Paikalla upeita ihmisiä, joista neljänä osallistumisvuotenani en ole tavannut moniakaan, mutta silti siellä suolla olemme kuin yhtä isoa perhettä.

Missään muualla en ole kokenut sellaista riemua ja porukassa tekemisen meininkiä, missä ikään, kokoon, ulkonäköön tai sukupuoleen katsomatta vedetään toisiamme suosta eikä kenelläkään ole sukkanauhat tai henkselit kireällä. Tykkyläisen pariskunta pitää meistä hyvää huolta, eikä se hauskan pito lopu siihen suon reunaan, vaan jatkuu mukavalla illanvietolla, jonne meistä jokainen on aina ollut tervetullut.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole mainostaa tapahtumaa. Tämän tarkoitus on ilolla ja riemulla kiittää kaikkia niitä upeita ihmisiä, joita olen suolla kohdannut. Naisia Helsingistä, Joensuusta, ja pariskuntaa Kuopiosta. Äitiä, joka nuorukaisensa kanssa joka vuosi vetää kukkamekossaan semmoisella elämänilolla, että siinä on meillä kaikilla opiksi ottamisen paikka. Periksiantamattomuudella.

Miehiä, jotka uskaltavat pukea päälleen hulmuavat helmat ja upota suohon ne päällään. Tai miehiä, jotka 20:nen lisäkilon jälkeen rohkenevat sepalus auki hiihdellä muina miehinä, kun ne housut eivät vain kertakaikkiaan enää nouse ihan vyötäisille saakka. Ai että, ihania ihmisiä.

Tykkyläisen pariskuntaa, joka suurempaa suuremmalla rakkaudella lajiin nimeltä ihminen, suhtautuvat avoimin mielin, kannustaen ja jokaisen, ihan jokaisen huomioiden.

Me tarvitsemme juuri tämmöistä yhteisöllisyyttä, heittäytymistä ja ilmaisia huveja. Ajatelkaa, ei maksa mitään. Kannattaa oikeasti mieli avoinna käydä katsomassa. Niin minäkin tein neljä vuotta sitten, ja sen jälkeen ei mikään ole voinut estää osallistumistani. Sen mekonkin voi lainata. Eli ei jää varusteista kiinni. Harmi, ettei vastaavia tapahtumia järjestetä enemmän. Osallistujia kuitenkin varmasti olisi.

Kiitos myös tehokkaalle tankkauspisteen väelle. Makkarat oli hyviä ja kahvi maistui. Ja tyyli jokaisella harkittu.

Ei aina tarvitse matkustaa maailman ääriin kokeakseen jotain ikimuistoista. Onni on paljon lähempänä kun mieli vain on avoin.

Elisa Rasmusson