Kolumni

Sotesta unoh­de­tut?

Vanhuspoliittisessa ja kaikkia ikäryhmiä koskevassa keskustelussa on sivuttu hyvin vähän täysin avuttoman pitkäaikaispotilaan asemaa tulevassa Sote-uudistuksessa.

Tällaisia ovat esimerkiksi monet vanhukset, jotka ovat jopa vuosikausia maanneet terveyskeskuksen sairaalassa. Monet heistä hoidetaan sänkyyn, nostetaan istumaan ja syötetään. Syöttäjänä on hoitaja tai sitten omainen, joka päivittäinkin käy hoitajia auttamassa.

Liikuntakyvyttömän potilaan asentoa vaihdetaan sairaalan apuvälineitä avuksi käyttäen ja samalla vaihdetaan vaippoja. Monet potilaat eivät tunne enää omaisiaankaan ja vuorovaikutusta ei ole, paitsi ehkä huutelua.

Hoitohenkilökunta on tehnyt vuosien aikana parhaansa näiden potilaiden toimijuuden palauttamiseksi, mutta toimintakyky on hiipunut. Tällainen ihminen on avuton, syvällä yksinäisyydessä ja ulkopuolisuudessa. Oikea hoitopaikka toimijuutensa menettäneelle on omassa kunnassa toimiva sairaala.

Sosiaali- ja terveydenhuollon entisinä työntekijöinä, demokratian ja yhteisöllisyyden puolestapuhujina, tuomme esille huolemme näiden avuttomien Sote-järjestelyistä unohdettujen ihmisten hoidon järjestämisestä maakunnassamme niin nyt kuin tulevaisuudessakin.

Taivalkoskelaisille on esitetty, että hoitopaikat siirtyvät Kuusamoon. On aivan selvää, että siellä tilanne on aivan sama. Sielläkin on omat täysin autettavat pitkäaikaispotilaat, joita ei toimijuuden vähentyessä voi siirtää palvelutaloihin tai koteihin.

Vammauttava sairaus, etenevä ms-sairaus, liikkumattomuus ym. voivat olla esteenä kotona tai palvelukodeissa hoitoon. Liian paljon nykyisinkin avuttomia vanhuksia ja edellä mainittuihin hoitoryhmiin kuuluvia potilaita siirrellään kuntien sairaaloista toiseen.

Potilaiden siirtely maakunnassamme pitäisi tutkia ennen Soten tuloa, jotta välttämättömiä hoitopaikkoja ei lopeteta. Jos taivalkoskelaiset avuttomat potilaat hoidetaan tulevaisuudessa Kuusamossa, heidän omaistensa tai ystäviensä käynnit kymmenien kilometrien takana vähenevät ja loppuvat vähitellen.

Myös esimerkiksi lonkan-, polvien- ja muun leikkauksen läpikäyneen potilaan sekä onnettomuudessa vammautuneen henkilön paranemiseen vaikuttaa merkitsevästi omaisten tukikäynnit.

Jos hoitopaikkojen siirto kymmenien jopa satojen kilometrien taakse toteutetaan ehdotetussa muodossa, tietää se vaikeuksia sairaalle ja myös omaisille. Kaikilla ei ole omaa autoa ja joukkoliikenne ei toimi. Kustannukset maksaa omainen, mutta ennen kaikkea elämästäänkin syrjäytyvä potilas.

 

Lopuksi toivomme vielä, että laki saattohoidosta saadaan voimaan mahdollisimman pian.

Terveyskeskuksemme on jo vuosia toiminut kuntoutussairaalana, jossa on myös saattohoitoyksikkö. Mitään näistä ei saa siirtää naapurikuntaan. Perustelut ovat samat kuin edellä.

Myös nämä ”soten unohtamat” avuttomat pitkäaikaispotilaat ovat eräänlaisessa saattohoidossa eli hoidon kriteerit ovat samat. Toivomme, että kuntalaisten mielipiteiden ja paikallisten huolenaiheiden kuuleminen ja mukaanotto päätöksenteossa toteutuu tässäkin maakunnassa.

Olemme esittäneet 28.6. maakuntahallinnolle Taivalkosken kuntalaisten adressin Sote-palvelujen säilymiseksi Taivalkoskella vähintään nykyisellä tasolla, allekirjoittajina 815 henkilöä.

 

Eevi Jaakkola