Viime lauantaina tuli kuluneeksi sata vuotta siitä, kun maalaisliiton senaattori Kyösti Kallio piti kuuluisan puheensa Nivalan kirkossa.
Suomi oli ollut juuri sisällissodassa ja hänen viestinsä kuntalaisille oli seuraava.
– Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvänsä kotimaassaan.
Kyösti Kallio ei tuominnut punaisia, vaikka jotkut sitä odottivatkin. Hän näytti puheellaan esimerkkiä suomalaisten sovintotyöhön, sillä tärkeät vuodet olivat edessä. Vuonna 1937, kun Kallio valittiin presidentiksi, hän nimitti hallituksen, jossa sisällissodan molemmat osapuolet istuivat yhdessä.
Ja kun talvisota marraskuussa 1939 alkoi, taistelivat punaiset ja valkoiset rintarinnan.
Noista ajoista meillä on paljon opittavaa. Kansalaisten eriarvoistuminen uhkaa pian yhteiskuntarauhaa, jos mitään ei tehdä. Muukalaisviha rehottaa ja rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Olis aika tehdä jotakin.
Minä ainakaan en halua asua yhteiskunnassa, jossa kodin ulkopuolella on muurit ja vartijat. Näin asuu tällä hetkellä Englannissa ystäväni, joka ei uskalla päästää lastaan yksin ulos. Onneksi Pudasjärvellä on vielä rauhallista ja lapset voivat leikkiä ulkona.