Pintamolainen Teijo Iinatti aloitti nuohoojan uransa ammattitutkinnon suorittamisella. Alkuun ei uusi ammatti kokoaikaisesti työllistänyt, ja mies kiersi monenlaisissa tienestihommissa, reissutöissäkin eri puolilla Eurooppaa.
Siellä eivät käytössä olleet nuohoojan välineet, tutuksi tuli jopa rynnäkkökivääri rauhanturvaajan pestissä Libanonissa. Yrittäjänä mies työllistyi myös, paljolti rakennusalan töissä ja koneurakoijana.
Piirinuohoojan toimi Taivalkoskella toi sen verran vakautta, että muut hommat saivat jäädä. Kahden vuosikymmenen aikana on naapuripitäjä tullut tutuksi, nelisen vuotta mies on tehnyt nuohouksia myös kotipitäjässä.
Työn ohessa Iinatti on ollut mukana kehittämässä alan tekniikkaa. Omat lisäyksensä hän sai alalla nyt jo yleisesti käytössään olevaan alipaineistettuun nuohousharjaan.
Sitä mies kehuu hyväksi työkaluksi. Kun kotona kaksi akkua lataa, riittää laitteessa ytyä koko päivän tarpeisiin. Ihan kaikissa olosuhteissa ei sen käyttö onnistu, mutta silloin löytyy nuohoojan käyttöön varustetusta autosta ihan perinteisemmät laitteet piipun puhdistukseen.
Muutenkin paljolti ulkosalla tehtävä työ on säistä kiinni. Siksi Iinatti kertoo sopivansa käyntinsä vain muutaman päivän päähän, silloinkin varauksin. Pakkastenkin kanssa pärjää, mutta kaatosateella on pidettävä rokulia.
Se nuohoojan tarpeisiin varustettava auto pitää sitten olla kunnollinen. Tilaa pitää olla ja luotettavuutta. Itselläni tulee sn mittariin 40-50 000 kilometriä vuodessa.
Kovin suuria summia ei välineisiin välttämättä tarvitse, mutta Teijo Iinatti kertoo laittaneensa niitä sillä mielin, että selviää vaikka sähköttömän ja tikkaattoman rakennuksen nuohouksesta.
Kunnon varustus turvaa myös nuohoojan terveyttä. Puhtaus, niin miehen kuin varusteiden, on Iinatin mukaan ihan työsuojelullinen kysymys. Noki imeytyy ihonkin kautta, eikä varmasti terveydelle hyväksi ole, hän sanoo.
Työn sosiaalisuutta Teijo Iinatti pitää sen parhaana puolena. Kiireen kanssa ei auta olla liikkeellä, nuohooja on monelle odotettu raatikaverikin.
