Viime viikolla suuntasimme kauppasienineuvoja Riitta Ronnun kanssa sieneen Puhoskylässä sijaitsevalle Julmaharjulle. Retki osoitti, että sienitilanne ei ehkä olekaan niin onneton kuin on luultu.
Maastosta löytyi erityisesti punikkitatteja, ja pari haperoakin mukaan tarttui.
Herkkutatti on arvostettu sieni, mutta Rontu kannustaa kerääjiä poimimaan myös punikkitatteja. Niitä voi käyttää herkkutatin tavoin, laji on myrkytön, ja ryöpätä ei tarvitse.
– Eräässä testissä leivottiin samalla reseptillä sienipiirakka punikkitatista ja herkkutatista. Punikkitatista tehty piirakka oli maistelijoiden mielestä jopa herkkutattipiirakkaa parempi.
Jos herkkutatteja mielii lähteä etsimään, niiden pääsato on elokuun lopussa.
erikoisempia lajeja Pudasjärvellä ovat kantarellit ja suppilovahverot, jotka ovat erittäin suosittuja kauppasieniä. Ronnun mielestä ne ovat jopa yliarvostettuja.
– On paljon muitakin lajikkeita, joita voi hyödyntää ruuaksi. Mustavahakkaat ovat erityisen hyviä sieniä. Kyseinen laji onkin taannoin valittu makutestissä Suomen parhaaksi. Vahakkaita voi bongata metsistä syyskuun alkupuolella.
Kantarellit ja herkkutatit sisältävät eniten herkkävatsaisille oireita aiheuttavaa sienisokeria. Mikäli sienistä vatsaoireita ilmenee, vaivaa kutsutaan trehaloosi-intoleranssiksi.
Kyseessä on sienisokerin imeytymishäiriö, jossa elimistö on kykenemätön hajottamaan sienisokeria. Vaiva on verrattavissa laktoosi-intoleranssiin.
Kantarellit ja suppilovahverot viihtyvät vanhoissa metsissä, usein kansallispuistojen alueilla. Rontu kertoo, että heinäkuussa kantarelleja ei näkynyt.
Menneinä vuosina matsutaken eli tuoksuvalmuskan myynnistä keskusteltiin enemmän. Suomesta suunniteltiin vientiä Japaniin.
Ronnun mukaan lajin esiintymisessä ei ole ollut huippuvuotta vähään aikaan, joten myynti ei ole ollut niin vilkasta.
Tuoksuvalmuska viihtyy hiekkaharjuilla, ja Pudasjärveltäkin niitä on mahdollista löytää. Siellä, missä on männynherkkutatteja, voi olla myös matsutakeja.
Matsutaken näköislaji on kaulusvalmuska, joka ei sovellu ruokasieneksi – tarkkana saa olla.
Paras keruuastia sienille on ilmava, muovinen kori. Lisäksi kannattaa käyttää puhtaita välineitä ja käsiä. Sienet tulee käsitellä ja valmistaa ruuaksi mahdollisimman pian keruun jälkeen.
– Kerran laitoin sienet kellariin yön ajaksi. Olivat aamulla jo ihan syötyjä, Rontu kertoo.
Sieniä kuivatessa lämpötilan kanssa ei kannata hurjastella. Optimi kuivauslämpötila on alle 40 astetta, Rontu suositteleekin käyttämään mittaria. Liian suuri lämpötila käräyttää sienet ja maku kärsii.
– Kuivuriin vain kaikki, mitkä kuivaamiseen soveltuvat – myrkkysieniä lukuunottamatta!
Eri lajien kokeilemista ei ole syytä pelätä. Rontu kehottaa opettelemaan kerrallaan esimerkiksi kaksi tai kolme sientä.
– Kaikkia sienilajeja ei kannata yrittää opetella kerralla. Sienien tunnistus on parasta opetella pikkuhiljaa.
Lähiruoan ja luonnontuotteiden merkitys on kasvussa, ja nuorista erityisesti vegaanit ovat Ronnun mukaan kiinnostuneita sienestyksestä.
Syötteellä järjestettävässä sienipäivässäkin on tavallisesti ollut nuorisoa. Tänä vuonna sienipäivät järjestetään syyskuussa.
Kansalaisopisto järjestää syyskuun alussa myös poimijakorttikoulutusta Syötteellä. Koulutuksessa opetellaan aluksi tunnistamaan kolme sientä: männynherkkutatti, kangasrousku ja kangashapero.
Rontu kertoo,että poimijakorttikoulutuksessa opeteltavat sienet voivat vielä muuttua sienitilanteen mukaan.
Tällä viikolla Rontu kertoi, että myös Syötteellä oli ollut nyt sieniä. Viime viikolla ei ollut löytynyt yhtään.
– Kävin Syötteellä sienessä ja löysin punikkitatteja. Ne olivat kasvaneet erikoisesti ryppäittäin, osassa kohtaa niitä ei ollut lainkaan.
Nyt sitten vain odotellaan sadetta ja lämpöäkin saisi olla. Katsotaan miten sienisadon käy, kun kevät ja kesä olivat niin kuivia.
