Alkoholiongelma on varjostanut pudasjärveläisen Helena Ylipahkalan, 62, elämää lähes koko aikuisiän. Juominen alkoi, kun hän täytti 18 vuotta, ja ongelmaksi alkoholi muodostui 20-vuotiaana.
Veljen ja isän kuolema Ylipahkalan ollessa 18-vuotias laukaisi masennuksen, jota hän on sairastanut 18-vuotiaasta lähtien. Alkoholia hän käytti lääkkeenä masennukseen.
Katkolla Ylipahkala on ollut kolme kertaa. Jokaisen reissun jälkeen hän ratkesi uudelleen juomaan.
– En myöntänyt alkoholiongelmaa itselleni. Heti, kun pääsin laitoksesta pois, aloitin juomisen uudestaan.
Ongelma ei ollut pelkästään alkoholi, sillä nainen ajautui juomisen takia huonoon seuraan. Häntä on hyväksikäytetty sekä seksuaalisesti että rahallisesti.
– Asuin kerran yhden juoppokaverin kanssa. Ostin hänelle viinat ja tupakat, mutta rahojen loputtua se oli heti ”hei hei”.
Kokemukset miehistä ovat Ylipahkalalla muutenkin huonoja – melkein kaikki ovat kohdelleet häntä väkivaltaisesti.
Monenkymmenen vuoden juominen ei ole sujunut ilman fyysisiä kolhuja.
– Kaaduin kerran humalassa, ja nilkka vääntyi. Se jouduttiin laittamaan paikoilleen ruuveilla ja rautalevyllä.
Eräs talvinen yö vuonna 2014 sai hänet heräämään, juominen sai riittää.
– Olin lähtenyt kävelemään keskellä yötä terveyskeskukseen. Vartija löysi minut, ja hoitaja tuli sanomaan: ”Nyt ei ole Helena kunnossa”.
Tuona yönä Ylipahkala vietiin ambulanssilla Oulun yliopistolliseen keskussairaalaan. Hänellä todettiin veritulppa molemmissa keuhkoissa.
– En muista sairaalassa oloa ollenkaan. En tuntenut ketään läheisiäni, ja minua piti syöttää ja pukea.
Ylipahkalan äiti kuoli samoihin aikoihin, ja nainen oli miettinyt, haluaako hän selvitä vai mennä äitinsä kanssa hautaan.
Selvitä hän halusi, sillä nyt Ylipahkala on ollut juomatta nelisen vuotta. Juomisen tilalle on tullut näytteleminen, käsityöt ja keramiikka.
Vuosi sitten nainen liittyi myös Rauhanyhdistykseen.
Nyt eläkkeellä olevalle Ylipahkalalle ei työhistoriaa ole paljoa ehtinyt kertyä. Nainen on käynyt laitoshuoltajan koulutuksen Kiimingissä vuonna 2010.
– Ennen koulutusta olin siivoojana päälle neljä vuotta. Asuin tuolloin Oulussa, mutta sain asunnosta häädön ja työt loppuivat siihen paikkaan.
Laitoshuoltajan koulutuksen jälkeen Ylipahkala ei ole tehnyt työtä.
Naisella on myös kaksi lasta, jotka hän kertoo huolehtineensa itse maailmalle. Lapset voivat Ylipahkalan mukaan ihan hyvin.
Alkoholiongelman haittapuolena oli myös perhesuhteiden kärsiminen.
– Kun lopetin juomisen, sain sisarukseni takaisin. He eivät halunneet pitää minuun mitään yhteyttä silloin kun join.
Ylipahkala on Pudasjärven Ruskapirtin asiakas. Hänellä on siellä tukihenkilö, joka auttaa häntä arjen toiminnoissa ja käy viikon välein kotikäynnillä.
Entiset juomakaverit houkuttelevat Ylipahkalaa edelleen juomaan, mutta nainen ei ole antanut periksi.
– Joskus yksi entinen mieheni on tullut oven taakse kaljalaatikon kanssa. Käsken hänen poistua. Kaupassa käydessäni kävelen ylpeänä Alkon ohi. Enää ei tee ollenkaan mieli juoda.
