Lähestyvä itsenäisen Suomen juhlavuosi 2017 nostaa pintaan 100-vuotisen taipaleen historialliset tapahtumat sekä niihin liittyviä vahvoja omakohtaisia kokemuksia ja tunteita.
Ensi vuonna täyttyvä 100 vuoden ajanjakso muodostaa suorastaan huikean kehyksen Suomen ja suomalaisuuden historialle. Merkittävimpinä historian ”merkkipaaluina” ovat olleet
– itsenäistymisen vaiheisiin liittyvä kansallinen herääminen ja itsenäiseksi julistautuminen;
– kansalaissodan trauma;
– 1920 ja 1930 -lukujen pula- ja murrosajat;
– vuosien 1939–45 sodat;
– vuosien 1945–66 pika-asutus ja asutustoiminta (Pudasjärvelle 16 asutusaluetta);
– 1960–70-lukujen raju elinkeinoja ja asumista koskettanut rakennemuutos; sekä
– tuoreimpina vaikutteina mm. 1990-luvun talouden taantuma (lama) ja parhaillaan koettava pakolaismuuttoilmiö.
Vuosina 1960–79 tehtiin 322 000 muuttoa Suomesta Ruotsiin. Tätä aivan ”kansainvaelluksen” mittasuhteet saanutta muuttoaaltoa voidaan pitää jopa koko Suomen 100-vuotisen historian merkittävimpänä väestöllisenä murrosjaksona. Osaltaan sitä oli synnyttämässä ja ruokkimassa yleisen yhteiskunnallisen kehityksen myötävaikutuksella maaseutuelinkeinon ja -asumisen suorastaan romahdusmainen hiipuminen.
Tekninen kehitys, maatalouden koneellistuminen ja ajanmukaisen tuotto-odotuksen hiipuminen ei enää tarjonnut läheskään kaikille asianmukaista toimeentuloa. Päälle kaatuva murros kosketti varsinkin edeltäneinä vuosikymmeninä perustettuja, työtä ja toimeliaisuutta tuottaneita uusasutustiloja. ”Liikaväestön” oli lähdettävä hakemaan toimeentuloa muualta.
Maataloudesta irtautuva väestö muutti paremman toimeentulon lähteille Ruotsiin ja kotimaan asutuskeskuksiin. Näiden vuosikymmenien muuttoliikkeen rajuutta kuvaa hyvin myös Pudasjärven omakohtainen kokemus. Tuolloin vielä runsaan 16 000 asukkaan kunta kymmenessä vuodessa menetti väestöstään neljänneksen.
Ruotsiin suuntautuneesta siirtolaisuudesta, sen syistä ja seurauksista, kokemisesta ja muuttoaallon jälkeisistä elämäntilanteista ei juurikaan ole tutkittua tietoa. Tätä puutetta osaltaan ollaan paikkaamassa käynnistyvällä historiahankkeella.
Pudasjärvellä on viritetty itsenäisen Suomen historiaan sitoutettuna historiateoshanke, työnimenä ”Sata vuotta eikä suotta – ruotsinsuomalaisen siirtolaisuuden juuret”. Kirjahankkeen työnimi on osaltaan kunnianosoitus 100 vuotta täyttävälle Suomelle. Sen tarkoitus on osaltaan peilata sitä historiaa, jota ei ole vielä kirjoitettu. Samalla sen tarkoituksena on kunnianosoitus ja eräänlainen kunnianpalautus ”menetetylle sukupolvelle”, joka oli pakotettu lähtemään kotikonnuiltaan maata ravistelleen hallitsemattoman rakennemuutoksen ajamana.
Päätavoite on peilata yhteiskunnan kehityskuvaan ”suopitäjä”-Pudasjärven väestöä vuosina 1960–1979 koskettanutta rajua Ruotsiin suuntautunutta muuttoaaltoa sekä siihen sitoutuneita yhteiskuntaa ja yksilöitä koskettaneita vaikutuksia ja tuntemuksia.
Tästä, sen paremmin kuin muistakaan Pudasjärveä koskettaneista rajun muutoksen tapahtumista, taustoista, syistä ja seurauksista, ei ole tutkittua tietoa. Tämänkin vuoksi nyt käynnistettyä historiatutkimusta voidaan jo lähtökohtaisesti luonnehtia tarpeelliseksi ja merkittäväksi. Tavoitteena ei kuitenkaan ole perinteinen tutkimus, vaan aiheen lähestyminen ihmisten ja heidän tarinoittensa kautta.
Aikanaan Ruotsiin muuttanut sukupolvi ja sen kokemuksellinen muistitietous on jatkuvasti vähenemässä ja 10–20 vuoden kuluessa tyystin katoamassa ikiajoiksi. Kun vielä joukossamme on elävää kokemuksellista muistitietoa, on tärkeää saada se myös tallennettua arvokkaana perintönä tuleville sukupolville.
Pudasjärvellä siirtolaiskirjan tarpeellisuus em. pohjalta on koettu merkittävänä, hyvin tarpeellisena ja ajankohtaisuudessaan kiireellisenäkin.
Hankkeen eteenpäin viemiseksi on koottu ohjausryhmä, jossa työskentelyyn ovat lupautuneet emer. maaherra Eino Siuruinen, emer. kaupunginjohtaja Paavo Pikkuaho, maakuntajohtaja Pauli Harju ja kaupunginjohtaja Tomi Timonen. Heidän lisäkseen käytännön työhön ovat vihkiytyneet Iijokiseudun päätoimittaja Martta Oinas-Panuma, kirjan toimittamisesta vastaavana toimittaja, FM Juha Hagelberg ja rehtori, KM Hilkka Parkkisenniemi.
Ohjausryhmä on osaltaan aloittanut työskentelyn ja toivoo työn tueksi edelleenkin aiheeseen liittyviä kokemusperäisiä huomioita ja ”kertomuksia”, joiden varaan teoksen sanoma paljolti rakentuu.
Kirjan tuottaminen toteutetaan paljolti ohjausryhmän ja tukihenkilöiden ”talkootyönä”. Varsinaiseen toimittamis- ja kirjoitustyöhön kuitenkin luonnollisesti joudutaan palkkaamaan asiantuntijoita määräajaksi omasta ansiotyöstään irrotettuna. Tämä ja kirjan kustantaminen myyntituotteeksi vaatii myös rahallista panostusta. Ohjausryhmä lämpimästi kiittää jo tässä vaiheessa kirjan tuottamiseen osoitetuista lahjoituksista.
Jotta hanke myös talouden puolesta turvattuna saadaan Suomen juhlavuoteen 2017 mennessä valmiiksi, tarvitaan kuitenkin vielä kansan ja hankkeen koskettamien yhteisöjen ”karttuisaa kättä”.
Tässä hengessä toimien uskomme saavamme aikaan arvokkaan, omaa elinpiiriämme ja sen vahvoja elämän vaiheita tallentavan historiateoksen, kunnianosoituksena ”menetetylle sukupolvelle” sekä heidän arvokkaana kokemusperintönään meille ja meidän jälkeemme tuleville.