Vesilintuja metsästävät ja muut vesillä ja kosteikoilla liikkuvat ovat vuosien mittaan huomanneet vesilintukantojen huvenneen vanhoista hyvistä ajoista. Syitä on monia, ympäristön muutoksista pienpetojen lisääntymiseen.
Ainakin vähän voidaan pienpetojen tekemiä tihutöitä vähentää rakentamalla rannoilla pesiville vesilinnuille keinopesiä. Metsästäjät ovat kehitelleet malleja, joiden on todettu hyvin kelpaavan ainakin sinisorsille, taveille, tukkasotkille, punasotkille, jopa telkille.
Yleisin malli on rakennettu tavallisesta puutarhaverkosta ja kuivista heinistä. Sellaisia askarteli kokoon joukko Sarakylän metsästysseuran talkoolaisia ja kuskasi päälle päätteeksi Sarajärven ja Ihmelammen vielä jäässä oleville rannoille odottelemaan siipiveikkojen saapumista pesimäalueilleen.
Ajatus keinopesien tekemisestä tuli kylälle Savosta muuttaneilta innokkailta jahtimiehiltä. Kari Pitkänen ja Jukka Lipponen näyttivät mallia ja liukuhihnatyö pääsi vauhtiin.
Ensin oli tietenkin pitänyt hankkia pesien tekoon sopivat tarvikkeet. Kun seuran miehet eivät viime kesänä heinähommia tehneet, olivat ne kaikki ostossa. Heinää tai muuta kuiviketta kun sorsa hautoessaan tarvitsee.
Heinien lisäksi ostoslistalla oli rulla puutarhaverkkoa. Metrinen kana- tai minkkiverkkokin hommaan sopii, mutta muovipintainen aitaverkko oli Sarakylän miehiä miellyttänyt.
Heinätkin voi halutessa korvata muulla kuivikkeella, vaikkapa sammaleella, Pitkänen tiesi.
Pesänteon aluksi Pitkänen ja Lipponen pätkivät verkkorullasta kahta eri mittaa olevia kappaleita. Eero Hanhisuanto ja Lassi Heikkilä käärivät lyhyemmät rullaksi, jonka läpimitta pitää asiaan perehtyneiden mukaan olla 30 senttimetriä.
Kun he ja toinen työpari Juha Granlund ja Jarkko Ele pyöräyttivät rullan ja heinäkerroksen päälle pitemmän verkkopätkän, oli tekopesä enää pehmikkeitä vailla. Ne on paras laittaa kun pesä on paikallaan, pesämestarit kertoivat.
Pesien paras sijoituspaikka on lintuveden rannan tuntumissa heinikon tai pensaikon lähellä. Ne on hyvä laittaa noin metrin korkeudelle, yleensä puutolppien varaan.
Pesiä voi asentaa paikoilleen milloin vain. Ne pitää kuitenkin kerätä talveksi pois kastumasta ja särkymästä. Ilman maanomistajan lupaa ei keinopesiä pidä ryhtyä paikoilleen laittamaan.
Sorminäppäryyttä, tonkeja ja sivuleikkureita vaatinut talkoopäivä ei muutamaa tuntia pitemmäksi venynyt. Kun pesät ovat paikoillaan, on seuraava jännittämisen paikka selvittää, miten ne viihtyisää yksiötä muniensa alustaksi etsiville vesilintunaaraille kelpaavat.