Heidi Liekolan juuret ovat syvällä Siuruanjoen törmässä, vaikka alle nelikymppinen nainen on syntynyt pääkaupunkiseudulla ja viettänyt jo puolet elämästään Ruotsissa.
1990-luvun lopulla Ruotsiin lähtenyt Liekola on uuden polven siirtolainen, mutta jos vertaa häntä 1960-70 -lukujen massamuuton aikaan maata vaihtaneisiin, yllättävän paljon yhtäläisyyksiä löytyy.
Vaikka ajat ja arvostukset ovat maailmassa muuttuneet, välimatkat lyhentyneet ja globalisaatio tätä päivää, tunnesiteet synnyinmaahan ovat yhtäläiset. Vaikka Liekola muutti Ruotsiin aikuisiällä yksin, hän on eräällä tavalla toisen polven pudasjärveläissiirtolainen.
Isänsä Leo muutti aikanaan Siurualta pääkaupunkiseudulle työn perässä. Sama kotikaipuu vaivasi kuin Ruotsin siirtolaisiakin. Se tarttui myös Espoossa syntyneeseen tyttäreen.
Liekolan kesäpaikka on isänsä synnyinkodin vieressä Siurualla. Täti asuu vielä kotitalossa, muulla perikunnalla on lähistöllä mökit. Ne rakennettiin, kun mummo kuoli ja tila jaettiin. Sitä ennen perhe vietti kaikki kesänsä mummulassa
– Enemmän minulla on muistoja mummulasta kuin pikkuveljellä, jolle on enemmän mökkielämä jäänyt mieleen. Myös veli käy täällä melkein joka kesä. Viime syksynä se oli ajomiehenä hirvenmetsästyksessäkin, muistelee Liekola.
– Joka kesä tultiin perinteisesti lomanviettoon Siurualle. Aikaisin aamulla lähdettiin, Voileivät tehtiin ja syötiin ajomatkalla. Kiire oli. Pysähdyttiin vain huoltoasemille tankkaamaan, mutta yhtämatkaa koko ajan ajettiin.
– Äidin koti oli Pohjois-Karjalassa, mutta enimmäkseen aina lomailtiin Pudasjärvellä. Ehkä se johtui siitä, että täällä oli enemmän sukulaisia, serkkuja ja kavereita. Niiden kanssa lapsena leikittiin ja tapeltiin.
– Uitiin, ongittiin ja poimittiin marjoja. Mummon tekemä mustikkapiirakka oli suurta herkkua. Myymäläauto kulki kaksi kertaa viikossa ja lauantaina oli karkkipäivä.
Hilla-aikaan täti ja setä olivat herättäneet jo kello viiden aikaan. Suolle oli lähdettävä ja sehän oli etelän kaupunkilaiselle mahtava elämys. Joskus oli jääty mummulaan kotimiehiksi, kun vanhemmat lähtivät hillaan ja kalareissulle useammaksi päiväksi.
Myös tämän kesän lomalla Setä oli käynyt herättämässä aamulla hillaan. Liekolan lapset olivat vinkuneet mukaan. Oli pitänyt selittää, ettei häntäkään lapsena pitemmälle reissulle mukaan otettu.
Ensi kertaa Liekola jäi lomareissulta pois teini-ikäisenä kesätyön vuoksi. Vaan eipä malttanut koko kesää poissa olla, vaan tuli viikonlopuksi yksin yöjunalla Ouluun ja sieltä bussilla Kurenalle.
– Siitä reissusta löytyi mökkivihosta päivätty todiste: ”Heidi tuli mökille.”
Ruotsin television suomenkielisessä toimituksessa työskentelevän Liekolan avopuoliso on umpiruotsalainen. Kahdeksan ja viisi -vuotiaat lapset ovat käyneet suomalaista päiväkotia ja koulua ja hallitsevat molemmat kielet.
– Päämääränä on ollut, että suomea on osattava. Muuten ei Pudasjärvellä pärjää eikä tänne pääse.
Liekolan perheen Tukholman kodin pihapiirissä liikkuu vain raitiovaunuja ja citypupuja – mutta Siurualla luonto on lähellä. Lapsille ihmeteltäväksi riittää polkupyörän eteen tallustanut poro tai tielle kuollut käärme.
– Saunan hormiin pudonneelle linnnulle piti järjestää hautajaiset.
Avopuolisokin tykkää lähteä kesälomanviettoon Siurualle ja pitää erityisesti saunomisesta. Olisi se Liekolan mukaan hillaankin mielellään lähtenyt, mutta jommankumman oli jäätävä lastenhoitoon.
Muutakin ihmeteltävää on riittänyt. Mökiltä puuttuu esimerkiksi juokseva vesi ja astiatkin on tiskattava käsin. Halkojen ladonnasta lapset olivat olleet erityisen ylpeitä isänsä kanssa urakan suoritettuaan.
Ulkomaalaisille oli Uppsalan yliopistossa kielikurssi kesällä 1997. Alunperin Liekola lähti Ruotsiin tarkoituksenaan vain oppia kieli kunnolla, mutta sille tiellä hän jäi. Tämä vuosi on hänen mukaansa ”Ruotsissa asumisensa 20-vuotisjuhlavuosi”.
– Pääkaupunkiseudulla asuvalle lähtö ei ollut suuri kynnys. Ruotsi on melkein naapurissa, paljon lähempänä kuin esimerkiksi Pudasjärvi. Viikonloppuina oli vaivatonta käydä kotona ja matkustella maailmalla. Lentoyhteydet toimivat. Kesälomillekin tulin joskus suoraan lentokoneella Ouluun.
– Nyt tultiin lomalle autojunalla, mutta takaisin mennään autolla ja laivalla. Isällä oli lomille aina kiire, mutta meillä ei samanlaista kiirettä ole. Pitää ottaa aikaa ja katsella matkalla nähtävyyksiä. Jo lähtiessä missattiin yksi laiva, kun ei kyytiin keritty.
Uppsalassa kesän vietettyään Liekola haki ja pääsi Tukholman yliopistoon lukemaan journalismia ja teatteritieteitä. Liekola valmistui lopulta toimittajaksi ja pääsi heti töihin ruotsinsuomalaisten paikallislehteen. Monipuolisten opintojensa perusteella hänet otettiin verkko- ja kuvaavaksi toimittajaksi Ruotsin televisioon.
Vaikka yhteisöllisten Suomi-seurojen kulta-aika alkaa olla Ruotsissa takana päin, Tukholmassa asuu hänen mukaansa vielä aktiivinen suomalaisyhteisö, joka pitää yllä mm. vetten päällä kelluvaa puulämmitteistä saunaa.
– Vuoropäivin on saunavuorot miehille ja naisille. Jouluaattonakin kävin Mälarenissa pulahtamassa.
Ruotsiin asettunut ja sinne elämänsä rakentanut Liekola ei usko enää Suomeen pysyvästi palaavansa – mutta toivoo, että saisi viettää kaikki kesänsä Siurualla.
– Siteet sukulaisiin ja ystäviin ovat vahvat. Toivon, että lapset jatkaisivat perinnettä.
