Tässä lehdessä on Toivo Kimingin mielenkiintoinen artikkeli paikallisesta ruuantuotannosta. Maitoa ja lihaa tuotetaan Pudasjärvellä yli oman käytön, kun taas kasvikset ja kananmunat tuodaan muualta.
Sekä ruuantuottajat että kokit vannovat tänä päivänä lähiruuan nimeen. Käytännössä asiat eivät kuitenkaan mene oppien mukaan.
Pudasjärvellä juodaan maitoa asukasta kohti reilut 200 litraa. Lähes kaikki maito lähtee muualle jalostettavaksi. Kauimmillaan se matkustaa Arlan meijeriin Sipooseen, jonne yhdensuuntainen matka on keskimäärin 687 kilometriä.
Apetit-konserniin kuuluvan Pudasjärven pizzatehtaan pizzoja myydään myös täkäläisissä kaupoissa. Mutta ennen kuin ne päätyvät meidän kauppojen hyllyille, ne matkaavat keskimäärin 1150 kilometrin ylimääräisen matkan, kun ne käväisevät vantaalaisissa keskusvarastoissa.
Liikenteen päästöt näyttelevät merkittävää osaa hiilidioksidipäästöjen lähteenä. Olisiko suurten ruuantuottajien syytä miettiä strategiansa uudelleen? Yksittäisten tuottajien keinot tilanteen muuttamiseksi ovat vähäiset. Kuluttaja voi sentään vähäisessä määrin vaikuttaa ostokäyttäytymisellään ja suosia paikallisia raaka-aineita ja jalostustuotteita.