Pudasjärven Reumayhdistyksen talvikauden päättäjäiset pidettiin 1. kesäkuuta Puhoksen Rytärannassa. Aamu valkeni sateisena, joten mieli ei ollut kovin korkealla, mutta emme antaneet sen pilata päiväämme. Tilaamamme auto saapui ajallaan ja kyllä se mielialakin siitä koheni matkatessamme kohti Puhosta. Erinäisten sattumusten vuoksi retkelle lähti aika pieni porukka, mutta laatu korvaa määrän.
Vaikka sukuni on Puhokselta kotoisin, en ole siellä aikaisemmin kuin kerran käynyt. Talot oli sijoitettu järvien rannoille niin, että niiden sopusointu vaaramaisemaan ja maastoon oli huomioitu.
Vai onko asutus jo niin vanhaa, että luonto ja ihmiset ovat kasvaneet yhteen? Sen vaikutelman ainakin kulkija sai, että kun kaikki luonnonantimet on käden ulottuvilla, ei tarvitse autoa saastuttamaan muuta kuin kahvin- ja sokerin hakureissulla.
Puhoksella on varmasti mahdollista elää luonnosta, kuten ennen elettiin. Sulkea television, ettei tiedä pahasta maailmasta mitään – radio riittää uutisten kuuntelua varten. Eihän se nykyaikana näin tietenkään voi olla, mutta jos on ihminen, joka luonnosta haluaa elää, niin täällä se varmaan onnistuu. Hän on varmaan onnellisempi kuin me muut, me kiireiset, kaiken krääsän keskellä eläjät.
Päästyämme perille automme pysähtyi järven rantaan, missä emäntä odotti puisen veräjän takana. Pihapiiri hurmasi meidät kaikki: oli Puhosjärven ranta ja punainen tupa piharakennuksineen.
Sadekin oli kaikonnut, ja emäntä toivotti meidät halaten tervetulleeksi. Alkuseremonioiden jälkeen pääsimme töllistelemään ja ihailemaan lisää tätä kaikkea, ja kuin varkain, pian olikin jo ilta.
Meille oli talon puolesta katettuna ruuasta notkuva pöytä, jonka parissa talon isäntä oli aamun puuhastellut. Vierailijoiden vatsat täyttyivät melkein hiljaisuuden vallitessa, sillä ruoka suussahan ei ole soveliasta puhua ja toisekseen se oli niin herkullista ja monesta elementistä laitettua, ettei siinä puhumaan joutanut.
Olikohan isäntä ihan luontainen kurmeekokki, vai oliko emäntä opettanut?
Vatsat täyteläisinä, ja tästä tyytyväisinä, saimme ateriaa sulatella kaunista luontoa katsellen sekä ympäristöä ihastellen. Mölkkyäkin pelattiin, muttei oikein jaksettu innostua, kun oli muuta mielenkiintoisempaa touhuttavaa.
Isäntä lämmitti saunan ja komensi meidät kylpemään, mutta kaikki emme kerralla mahtuneet, joten vuorottelimme. Saunasta tultuamme meitä odotti pieni vesitynnyri, lämpimine vesineen, jonne pääsi lillumaan, jonka jälkeen pulahdettiin Puhosjärveenkin.
Voiko enää parempaa toivoa!
Nautittuamme kaikesta tästä pääsimme vielä kahvipöydän ääreen. Aurinkokin löytyi pilvien takaa ja saapui meitä lämmittämään.
Aloimme siinä kahvikupposten kera kyytiä odottelemaan, jolloin emäntä keksi vielä yhden ohjelmanumeron: Hän kaivoi kassillisen uudesta materiaalista tehtyjä housuja, joten pääsimmepä päivän päätteeksi vielä mannekiineiksi! Taisipa tarttua mukaankin muutama housupari.
Vielä kerran Rytärannan isännälle ja emännälle suuret kiitokset mahtavasta ja mieleenpainuvasta päivästä. Tästä on hyvä jatkaa syksyllä toimintaa.
Hyvää ja voimaannuttavaa kesälomaa kaikille!