Ravut vähissä Pu­das­jär­vel­tä – ra­pu­rut­to vei sak­si­nie­kat Ii­joes­ta

Ravustuskausi alkoi viime viikon tiistaina 21.7., mutta saksiniekat eivät tänäkään kesänä aiheuta vaivaa pyytäjille.

Eri puolilta Pudasjärveä kerättyjen tietojen mukaan rapuja ei juurikaan ole ainakaan pyydettäväksi asti. Iijoen vesistöstä ravut katosivat 1980-luvun lopun rapuruttovuosina.

Seuraavalla vuosikymmenellä suoritetuista mittavista istutuksista huolimatta maan parhaana tunnettu rapuvesi ei ole palannut ennalleen. Iijoen sivuhaaroissa rapuja vielä paikka paikoin on.

Livojoen kalastuskunnan alueella joitakin rapupaikkoja vielä löytyy, mutta varsinaiseen ravustukseen ei lupia myydä.

Osakaskunnan puheenjohtaja Marko Ojala kertoo, että kahtalaista tietoa on olemassa, kuten kaikessa muussakin kalastuksessa: rapuja saadaan tai sitten ei, mutta hengissä niitä on.

Osakaskunta on hänen mukaansa viime vuosina myöntänyt lupia vain puolelle kymmenelle koeravustajalle. Saaliiksi on rapuja saatu vuosittain vain yhteensä kymmeniä – ei satoja.

– Viime vuosina kanta on pysynyt ennallaan, mutta syöntirapuja ei tänne kannata tulla pyytämään.

Eräänä syynä Livojoen hyvän rapukannan heikkenemiseen hän näkee 25 vuotta sitten aloitetut joen ennallistukset, jotka ovat muuttaneet rapujen elinolosuhteita.

– Viimeiset tehtiin 2000-luvun vaihteessa ja se vaikuttaa vieläkin. Virtaukset ovat muuttuneet ja syöneet joen törmiä. Vanhoilta hyviltä paikoilta ravut ovat siirtyneet muualle.

Ojalan mukaan rapu on herkkä eläin ja on altis muutoksille veden laadussa, josta on mielestä vain ristiriitaista dataa olemassa.

– Veden laatuun ovat vaikuttaneet myös soiden ja metsien ojitukset, joiden tuotosta on erilaisia käsityksiä: onko se mitattavissa puuna vai luontoarvoina?

Rapujen siirtoistuksia saman vesistön sisällä on Ojalan mukaan Livolla mietitty. Lupia on kuitenkin vaikea saada ja lopputuloksena saattaisi olla kuin siirtäisi vettä kaivosta toiseen.

Takavuosien parhailla rapuvesillä, Korentojärven osakaskunnassa oli kauden aloitus hiljaista. Ravustajat olivat enimmäkseen hillassa.

Aikanaan aktiivisesti rapuja Iijoelta ja Hirvasjoesta pyytänyt Timo Holmström tiesi, että takavuosien rapukuolemista huolimatta jälkeenpäin istutettuja on jäljellä.

– Ruton merkkejä ei ole viime vuosina havaittu. Kuolleita rapuja ei ole joesta löydetty.

Saman kalaveden Seppo Holmström kertoi, ettei ole käyttänyt rapumertoja vedessä pitkään aikaan, sillä ravuille on ollut muita ottajia. Ruton ohella pahimpina uhkina paikalliselle rapukannalle hän näki minkit ja saukot, joiden jäljiltä ravunkuoria löytyi rannoilta viimekin talvena.

– Lupia on myyty sillä edellytyksellä, että saaliit ilmoitetaan osakaskunnalle tiedoksi.

Kalastuskunnan ainoa heti kauden avauksessa pyynnin aloittanut ravustaja taisi olla Pudasjärvellä lomaileva PVO-Vesivoima Oy:n ympäristöpäällikkö Aaro Horsma, joka oli appiukkonsa kanssa vienyt kuusi mertaa tämän vanhoille rapupaikoille Iinattijokeen.

–Saalista ei tullut ja otettiin 1980-luvulta peräisin olevat pyydöt pois. Olisi se jotain näyttänyt, jos rapuja olisi.

Hetejärven osakaskunnan rapukannan kehitystä pitkään seurannut Erkki Timonen kertoi, ettei itse tänä kesänä ravunpyyntiin pääse terveydellisistä syistä.

Toisaalta hän epäili, ettei siellä taida paljoa olla pyydettävääkään. Ravut vei aikanaan rutto, eikä istutuksetkaan ole kantaa pystyneet paikkaamaan.

Muutamia on hänen mukaansa elossa kuitenkin Nuorittajoen vesistön latvajärvissä, koska niitä on joskus katiskaan uinut. Rapuja on osakaskunnan alueelta pyydetty vain koekalastusmielessä. Varsinaiselle pyynnille on ollut vuosikymmenten kielto.

Puhoskylän kalastuskunnasta Erkki Turpeinen kertoi, että ravut ovat myös Puhoksen vesillä vähissä. Takavuosien istutukset eivät ole tuottaneet tulosta. Lupia ei ole myyty pitkään aikaan.

– Puhosjoesta ravut hävisivät uiton siivouksen jälkeisessä savivellissä. Viimeiset ravut saatiin Välijoen koekalastuksissa kymmenisen vuotta sitten.

Jongun osakaskunnan puheenjohtaja Aimo Lehmikangas kertoo, että ravut käytännöllisesti katsoen hävisivät Jongulta sekä Korpijoesta parikymmentä vuotta sitten. Osakaskunta seurasi tilannetta koekalastuksin jonkin aikaa, mutta sittemmin siitä on luovuttu.

– Jotkut ovat joskus koepyytäneet, mutta tuloksista ei ole osakaskunnalla tietoa.