Pudasjärven lentokenttä on vuosikausia pysytellyt Suomen kolmannella kärkisijalla kentältä purjelentokoneilla lennettyjen kilometrien määrässä.
Kenttää tukikohtanaan käyttävä viisipäiväinen Moskiitoralli on purjelentoharrastajien unelma.
– Meri on kaukana, joten merituuli ei häiritse, ja yleensä Pudasjärvellä on hyvä sää purjelentämiseen. Ilmatilojen laajuus on sekin täällä verraton! kisan johtaja Martti Lepojärvi Oulun Ilmailukerhosta kehuu, eikä suotta.
Mikäli purjelentämistä harrastaa Etelä-Suomessa, saa tottua hyvin erilaisiin olosuhteisiin.
– Etelässä liikelentotoiminta ja sotilasilmailu rajoittavat lentoalueita, joten siellä lentäjät on pakotettu sahaamaan edestakaisin kapeissa karsinoissa.
Kuitenkin peräti 80 prosenttia purjelentotoiminnasta on Etelä-Suomessa.
– Pohjois-Suomessa lajilla on vain noin satakunta harrastajaa. Siksipä Oulun Ilmailukerhossakin kaikki 20 harrastajaa tuntevat toisensa nimeltä.
– Ilmaan on päästy joka ikinen päivä. Sen verran on ollut poutaa, vaikka säät ovatkin muuten melko epävakaat, juttelee kentällä Janne Asikkala, Oulun Ilmailukerhon koulutuspäällikkö.
Sateella ilmaan ei nousta, mutta silloin, kun ollaan jo ilmassa, saattaa alkaa sataa.
Moskiitorallissa suoritetaan tehtävää:
– Ensin lentäjät suuntaavat kohti Taivalkosken Jurmua, sieltä he jatkavat Sarakylään ja lopulta Tannilaan. Se, joka nopeimmin on kiertänyt nämä paikat, on päivän voittaja. Moskiitorallissa kerätään päiväkohtaisia pisteitä ja lasketaan myös tapahtumapäivien yhdistettyä pistemäärää, eli koko kisan voittoa.
– Lentäjän pitää osata tulkita säätä ja tehdä päätöksiä siitä, mitä kautta kannattaa kulloinkin lentää. Siitä saadaan aikaan piste-ero, Asikkala selventää.
Jokaisena kisapäivän aamuna lentäjät katsovat sääennusteet tarkkaan. Silti se, mitä ilmassa tapahtuu, on aina kiinni ilmavirtauksista ja pilvien liikkeistä.
Haastavinta lajissa ovat ohjausteknisten asioiden ohella ilmaan nousut ja laskeutumiset. Koneet eivät aina saavu lopuksi kentälle.
– Lasku on saatava kerralla kohilleen. Täällä pohjoisessa on niin vähän peltoja, että viimeistään 800 metrin korkeudessa on tiedettävä laskeutumispaikka.
Purjelentoharrastajat eivät kuitenkaan puhu pakkolaskuista, sillä maastolaskut kuuluvat purjelentämiseen.
– Nytkin Moskiitorallin neljän päivän aikana on tehty jo noin viitisen maastolaskua. Esimerkiksi Livolla kone laskeutui pellolle, Asikkala paljastaa.
Purjelennossa lentäjä koneineen hinataan yleensä moottorikoneella ylös. Hinauksen jälkeen lentäjä on taivaalla omillaan.
Kun koneessa ei ole moottoria, noston löytäminen ja sään arvioiminen ovat jatkuvasti purjelentäjän mielessä.
– Peruslentotaidon löytymisen jälkeen kaikki sujuu kuin polkupyörällä ajaminen. Lentäjä käyttää pilviä majakkoinaan, eikä hänen tarvitse olla napanuoralla sidottu kenttään, Lepojärvi tietää.
Nostossa kerätään mahdollisimman paljon korkeutta, sen jälkeen kone liitää taivaalla.
– Liuku voi olla nopeudeltaan 100-150 kilometriä tunnissa. Silloin kone tulee alaspäin noin metrin sekunnissa. Liitäen voi edetä jopa 50 kilometriä, ennen kuin tarvitsee etsiä uusi nosto.
Lepojärven mukaan turvesoilta saa Pudasjärvellä hyviä nostoja, erityisesti ilta-aikaan.
– Aurinko lämmittää tummaa suon pintaa niin, että suon yläpuolella oleva ilma lämpenee ja nousee ylös kuplana kuin kuumailmapallo ilman palloa. Silloin kone nappaa nostosta kiinni.
Myös linnut paljastavat, missä on hyvä nouseva ilmavirtaus.
– Olen usein lentänyt kotkien ja haukkojen alla, samassa nostossa. Ne ovat löytäneet paremman noston kuin minä. Linnut osaavat käyttää nousevat ilmamassat hyväkseen, Lepojärvi tuumaa.
