Pudasjärvellä ollaan kovaa vauhtia suunnittelemassa Hyvän olon keskuksen työnimellä uutta ainakin terveyspalveluihin tarkoitettua rakennusta. Hartaana toiveena on, että sen käyttöikä olisi edeltäjäänsä pitempi.
Korvattava terveyskeskus pysyi käyttökelpoisena, muutamaan kertaan saneerattuna tosin, viitisenkymmentä vuotta. Samanikäinen oli sen edeltäjä, toukokuussa 1967 palanut kunnansairaala.
Sen käyttöikä oli tosin tullut kunnan päättäjien mielestä hyvinkin täyteen jo ennen tulipaloa. Puurakenteinen sairaala oli valmistunut Suomen itsenäisyyden alkuvaiheessa ja oli todettu huonokuntoiseksi.
Uudesta sairaalasta oli Pudasjärvellä haaveiltu jo vuosikymmenen verran. Kunnanvaltuuston päätöksellä oli ostettu tontti seurakunnalta. Suunniteltu oli satapaikkaista sairaalaa, olihan kunnan väkiluku tuolloin 1960-luvun puolimaissa päälle 15 000.
Lääkintöhallituksessa, josta lupa piti saada, katsottiin puolen kokoisen sairaalan riittävän. Rakentamispäätös viivästyi, tilapäiset laboratoriotilat oli kuitenkin valtuuston päätöksen mukaisesti aikomus vielä vanhaan ahtaaksi ja sokkeloiseksi moitittuun rakennukseen tehdä.
Suunnitelmat menivät täysin uusiksi sunnuntaina toukokuun 7.päivän iltapäivällä. Ylihoitaja Vappu Toivonen oli sanomalehti Kalevan uutisen mukaan kuullut toisen kerroksen asunnossaan käydessään hiljaisen räjähdystä muistuttavan äänen.
Hänen mennessään sitä selvittämään, liekit löivät vastaan käytävällä. Hälytys tehtiin silloin käsivälitteisen puhelinkeskuksen kautta kello 16.
Sairaalan evakuointi aloitettiin välittömästi. Pudasjärven palokunta lähti paloasemalta joen takaa Pietarilasta. Paha vain, että paloauto sylkäisi öljyt moottoristaan nykyiselle Kauppatielle ennen palopaikkaa.
Sammutuskalustoa kuitenkin palopaikalle saatiin kannettua. Ongelmat kuitenkin jatkuivat, yhtä palokunnan neljästä moottoriruiskusta ei saatu käyntiin lainkaan.
Vettä sentään riitti, kevättulvaansa aloitellut Iijokihan virtasi muutaman sadan metrin etäisyydellä palopaikasta. Palopäällikkö Yrjö Hannisen pyynnöstä paloa sammuttamaan joutunut Antero Kiminki muistelee Mauno Lammelan ajaneen pumpuille bensaa huoltoasemalta kunnan pakettiautolla.
Sairaalan yläkerros oli palokunnan paikalle tullessa jo liekkimerenä. Vastuksista huolimatta palo saatiin pideltyä siellä noin tunnin ajan. Apua oli tulossa, hälytys oli annettu Oulun kaupungin palokunnalle ja VPK:lle.
Sairaalan alakerrasta saatiin Olavi Lammelan muistaman mukaan röntgenkuvauskone turvaan ja kunnan kuorma-auton lavalle. Talonmies Matti Törrö uskaltautui vielä noutamaan palavasta rakennuksesta happipullon, jonka räjähtämistä paloa seuraamaan tullut yleisö oli pelännyt.
Käyntiin saaduista paloruiskuistakaan ei kunnon tehoja saatu. Vapaapalokuntalaisena sammutustyössä ollut Juha Haapakoski muistaa, että niillä ei saanut edes yläkerran ikkunoita rikki.
Haapakoski ja myös paikalla ollut Heikki Parviainen saivatkin oikein luvan kanssa kokeilla käden tarkkuutta, heidät kun komennettiin kivittämään ikkunoita.
Henkilövahinkoja ei palossa tullut, vaikka yksi paikallinen VPK:n sammutusmies putosikin tikkailta vettä ruiskuttaessaan. Kaikki sairaala 26 potilasta saatiin turvaan, viisi vietiin Ouluun, 12 vanhainkotiin ja loput katsottiin parhaaksi kuljettaa kotihoitoon.
Väliaikainen sairaala perustettiin seurakuntakotiin. Sinne kuljetettiin ensin pelastetuksi saatu sairaalan irtaimisto. Rakennuksen yläkerta tuhoutui pahiten. Siellä olleista henkilökunnan asunnoista ja sairaalasta kannettiin irtaimistoa sairaalan pihalle.
Muutaman kymmenen metrin päässä palavasta rakennuksesta sijainnut talousrakennus saatiin palokuntien voimin varjeltua. Myös sairaalan halkopino saatiin siirrettyä turvaan kauhakuormaajalla.
Sairaalarakennuksen lähellä ollut ruumiskylmiö säilyi myös tulelta. Sammutustyön alkuvaiheessa oli käyty toteamassa, ettei siellä sillä kertaa vainajaa ollut, muistaa palopaikalle kotoaan rientänyt Seppo Goman yleisön joukossa kerrotun.
Paloa sammutettiin Kalevan uutisen mukaan pitkälle yöhön asti. Niin pahoin se paloi, että tuho katsottiin täydelliseksi. Rakennus jäi kuitenkin pystyyn niin, että purkutyöt työllistivät vielä tovin.
Antero Kiminki muistelee olleensa paikalla vielä aamuyöllä. Silloin savua alkoi tupruta vielä lattian alta. Moneen otteeseen kunnostetun talon lattia oli vedenpitävä, joten sitä jouduttiin repimään auki.
Sunnuntai-illan aikana palopaikalle kertyi runsaasti katsojia. Tapaus ylitti jopa Yleisradion iltauutisten uutiskynnyksen, paikalle tuli Oulusta toimittaja ja kuvaaja.