Maapallon väestömäärä on tänä päivänä yli seitsemän miljardia. Mahtuupa siihen monenlaista paidankuluttajaa. On rauhaa rakastavia ja jatkuvasti riitaa haastavia.
Jotkut tykkäävät ja jotkut vain ryppyilevät. Aina jossakin päin soditaan. On pakolaisia, sortoa ja nälkää.
Mutta jossakin voi olla ihan mukavaa, kuten esimerkiksi Suomessa, jos vain etsitään niitä hyviä asioita.
Voi mennä kaikessa rauhassa esimerkiksi pilkille, jos vain tykkää pilkkiä. Pakko ei ole mennä.
Ajanlaskumme alussa ”maailma” oli yksi ja sama mahtava maailmanvalta, Rooman imperiumi. Se ulottui pohjoisessa Reinille ja Tonavaan, lännessä Espanjaan, Ranskaan ja Englantiin, idässä Persian rajoille ja etelässä Saharaan.
Valtakuntaa hallitsi keisari ja roomalaisten käskynhaltijoiden johtama siviilihallinto, voimakkaan sotilaallisen voiman avulla. Koko valtakunnan asukasluku lienee ollut noin 54 miljoonaa.
Orjia tai heihin asemansa puolesta rinnastettavia oli tästä määrästä useita miljoonia.
Verrattuna seitsemään miljardiin ihmiseen, voisi ajatella, että noinkin pienessä porukassa kaikilla olisi ollut hyvä olla. Mutta ei vain ollut.
Kähinää oli joka mutkan takana. Ja jos ei miellyttänyt valtaapitäviä, ei saanut valita edes tapaa, jolla tuli tapetuksi.
Roomalaiset yleensä mestattiin miekalla, muut jollakin halventavalla tavalla, kuten hirttämällä tai kivittämällä tai vieläkin kauheammalla tavalla.
Tuohon maailmaan syntyi vapahtajamme Jeesus, jonka syntymäjuhlaa saimme taas viettää. Lääkäriksi mainittu Luukas on kirjoittanut asiallisen kuvauksen Betlehemistä keisari Augustuksen määräämien verollepanon päivinä.
Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Jouluevankeliumi on meille jokaiselle tuttu. On se kuitenkin hyvä lukea joka joulu ja joulujen välilläkin.
Lääkäri Luukaksen aikalainen oli apostoli Paavali, teltantekijä. Tuttuja taisivat olla, kun olivat molemmat syntyneet nykyisen Turkin alueella. Luukaksen syntymäpaikka oli Antiokia ja Paavalin Tarsos.
Ehkäpä nykyisten politiikkojemme olisi hyvä lukea Luukkaan evankeliumi ihan kokonaan. Ei se pahaa tekisi.
Luukkaan ja Paavalin kirjoituksissa on samaa henkeä. Paavali oli kyllä ihmeellinen mies. Vaikka hän oli vankeudessa ja odotti kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa, kirjoitti hän perustamilleen seurakunnille iloa korostavia kirjeitä.
Meidän kaikkien kannattaisi niistä oppia ottaa: ”Ajatelkaa kaikkea, mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä on oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.”
Jos katselemme ympärillemme, löydämme varmasti hyviä asioita ja ihmisiä, joissa jokaisessa on jotakin hyvää. Puhutaanpa noista hyvistä asioista ja unohdetaan kaikki pahat.
Ehkäpä joulusta jäi fiilistä härkäviikkoihin ja pidemmäksikin ajaksi. Iloista uutta vuotta 2016!
Paavo Kurttila