Jo muinaiset roomalaiset sen osasivat – nimittäin veden kuljettamisen. He myös ymmärsivät, että se on yksi avain menestykseen ja hyvinvoivaan kansakuntaan. Vaikka vesi on siirtynyt mahtavista akvedukteista maan alle, on totuus edelleen sama.
Yksi Suomen suurista ylpeydenaiheista on puhdas juomavesi. Monet ulkomaalaiset katsovat silmät pyöreänä, kun suomalaiset juovat vettä suoraan hanasta. Puhtaan veden arvo on korvaamaton, sillä ilman sitä ei ole elämää.
Suomalaiset ovat viimeisten vuosikymmenten aikana nopeasti tottuneet laadukkaaseen vesijohtoveteen, vaikka kaukana ei ole se aika, kun vettä vintattiin kaivosta tai luonnon lähteistä. Nykyisin toimiva vesijohtoverkosto on itsestäänselvyys, jonka merkityksen huomaa vasta häiriötilanteiden sattuessa. Aika ajoin eri puolilla Suomea on tapahtunut lamaannuttavia vesijohtoveden saastumisesta johtuvia vesikriisejä. Veden keittäminen tai säiliöstä hakeminen sekoittaa arjen täysin.
Meilläkin on syytä havahtua veden äärellä, sillä valtaosa Pudasjärven alueen vesilaitoksista on pieniä toimijoita ja yksinään erittäin haavoittuvaisia. Jonossa on paljon hyviä päiviä, mutta koska aika kuluu, myös vesilaitosten ja vesijohtoverkostojen kunto heikkenee.
Myös veden hinnassa on suuria eroja: monet osuuskuntaperiaatteella toimivat veden toimittajat perivät vain sen verran maksua, että pakolliset laskut saadaan maksettua ja korjausrahastoon siirrettyä hieman puskuria. Isompiin hankintoihin tai huoltotöihin ei ole varaa.
On syytä sohaista kaivoon ja todeta, että ilman yhteistyötä pienet vesilaitokset eivät pysty vastaamaan ulkopuolelta tuleviin vaatimuksiin. Lakeja ja ympäristövalvonnan ohjeita on noudatettava silloin, kun laitos tuottaa ja välittää vettä.
Yhteistyön käsiä ojennellaan nyt meneillään olevan hankkeen puitteissa. Niihin kannattaa tarttua, jotta pahana päivänä ei tarvitse olla yksin ja jotta vesi virtaa vastaisuudessakin johtoa pitkin syrjäisimpiinkin kolkkiin.