Ruotsin yleisradion Sisuradion toimitus vieraili toissa viikolla Pudasjärvellä. Työn alla oli kuviin ja haastatteluihin perustuva dokumentti siirtolaisina Ruotsissa käyneiden sekä tänne jääneiden elämästä.
Sisuradion Suomen toimituksesta vastaavan Katri Nisulan mukaan tarkoitus on koota aineistosta kymmenen minuutin pätkissä kuluvan syksyn aikana esitettävä useampiosainen sarja, jossa tarkastellaan siirtolaisuuden syitä ja sen seurauksia.
– Tällä hetkellä Ruotsissa on aikuisiässä suomalaisten maahanmuuttajien toinen ja kolmas sukupolvi, joka ei välttämättä edes tiedä, mistä ja millaisista olosuhteista isänsä ja äitinsä lähtivät.
– Ruotsi sai 1960-70 -luvuilla uuden ison vähemmistön. Dokumentin toinen tarkoitus on peilata menneitä ttapahtumia nykyiseen maahanmuuttoon ja sen aiheuttamaan keskusteluun.
Äitinsä puolelta suomalaista sukujuurta olevan kuvaaja Sammy Stennin mukaan vaaleissa voittaneiden, Ruotsidemokraattien kannattajakunnasta osa on siirtolaisten jälkeläisiä.
– Maahanmuuttovastaisen puolueen johdossa on jopa suomalaistaustaisia. Lähtökohdista on hyvä muistuttaa.
Mutta miksi Pudasjärvi? Nisulan mukaan Sisuradioon pyydettiin kuuntelijoilta aiheesta yhteydenottoja ja paljon niitä oli tullut etenkin pudasjärveläistaustaisilta henkilöiltä.
– Toinen aktiivinen polukka olivat sallalaiset, joiden suurin sivukylä taitaa edelleen olla Göteborg. Mutta sieltä on juttua niin paljon jo tehty, että päädyimme Pudasjärveen, hän perusteli.
– Innoittajana oli myös Pudasjärvellä julkaistu Kun Pudasjärvi Ruotsiin muutti -kirja sekä samassa yhteydessä järjestetty siirtolaisuustapahtuma, jolle on Ruotsin puolelta toivottu jatkoa.
Toimittajasta ja kuvaajasta koostunut työryhmä kiersi Pudasjärveä kolme päivää. Haastattelumateriaalia syntyi useampi tunti sekä satoja valokuvia ja elävää kuvaa nettiin ja sosiaaliseen mediaan.
Muhokselta kotoisin olevalle, nykyään Helsingissä työskentelevälle Nisulalle Pudasjärven olosuhteet olivat tuttuja. Sen sijaan kuvaaja Stennille matka äitinsä synnyinmaahan oli uudenlainen elämys.
Vierailu Suomessa ei ollut hänen ensimmäisensä, mutta lapsuuden kesälomien maisemat ja kulttuuri Keski-Suomessa olivat täysin erilaiset kuin Pudasjärvellä.
Alkuviikosta Kurenalla tehtyjen haastattelujen jälkeen toimittajat halusivat vierailla Pintamolla, koska se oli aikanaan Pudasjärven Ruotsiin muuton voimakkainta lähtöaluetta.
Myös paluumuutto Pintamolle oli aikanaan aktiivisinta, vaikka sekään ei 1970-luvulla noin 400 asukkaan pientä kyläkulmaa väestökadolta pelastanut.
Vieraille kerrottiin, että tänä päivänä parinkymmenen vakituisen savun lisäksi järven rannoilla on 103 kesämökkiä, joiden omistajista joka toisella on jotain kosketuspintaa siirtolaisuuteen.
Sisuradion mielenkiinnon kohteena oli erityisesti Pintamojärven takaisessa sydänmaassa oleva kuoppainen Huitsintie, joka 1960-luvun lopulla oli rakennettu Kekkosen mahtikäskyllä.
Tien valmistuttua vuonna 1968 suurin osa sen vaikutuspiirissä asuvista muutti Ruotsiin eikä enää sijoilleen palannut. Vakituinen asutus loppui 1990-luvun alussa, mutta merkkejä ja tarinoita Ruotsiin muuton ajoilta löytyi niin raunioista kuin pystyssä olevista rakennuksistakin.
Kiertoajelua valokuvaaja Stenn kuvaili vastaavan edellisenä kesänä tekemäänsä safaria Keniassa. Sekä ihmiskäden jälkiä että villiä luontoa matkanvarrelta löytyi. Vähältä piti, ettei innokas kuvaaja joutunut tokkaansa vahtineen hirvaan polkemaksi.
Paluumuuttajiakin Pintamolta löytyi läheisestä Myllyvaarasta, mutta puolittaisia sellaisia syyskuun lopulla enää vain Pintamojärven pohjoisrannalta.
Keväästä syksyyn Pudasjärvellä viettävä, mutta Erkki Iinatti oli juuri saanut kesälampaansa teurastettua ja paloitteli niitä mökillään, entisen kotitalonsa Meiskan naapurissa. Hiljattain kasvissyöjäksi ryhtyneen valokuvaajan oli uskottava, että täällä eletään yhä puolittain luontaistaloudessa.
Toimittaja Nisulan kysellessä, mikä tänne oikein vetää – Iinatti vastaili, että puhdas luonto ja sen antimet. Myös toinen ja kolmas siirtolaissukupolvi vierailee Iinatin mukaan Pintamon mökillä joka kesä.
Toisin kuulosti olevan 1960-luvun muuttoaallon mukaan lähteneellä Jalmari Lassinniemellä. Vaikka Pintamolla hän on viettänyt kaikki kesät, pari viimeistä on saanut olla lähes yksin.
Perikunnalla ei ollut enää haluja kesämökkiä ylläpitää, joten se myytiin pois elokuussa. Sen jälkeen Suomi-loma on jatkunut vuokra-asunnossa naapurikylällä.
– Pian on lähtö kotiin, painotti toimittajalle muuan vuosi sitten leskeksi jäänyt 82-vuotias lauseen viimeistä sanaa – ja kertoi haluavansa tulla haudatuksi Boråsiin, vaimonsa viereen.
Hyvin oli elämä Ruotsissa mennyt molemmilla. Myös eläkkeellä oleva Iinatti kertoi seuraavaksi suuntaavansa lämpimämpiin maihin, Kanariansaarille.