Toivo Kimingillä oli Iijokiseudussa 18.5.2016 erinomainen kommentti, joka käsitteli Pudasjärven taajamassa suoritettuja ns. maisemahakkuita.
En tiedä, mikä on hakkuiden suunnittelijoilla ollut näkemys maisemahakkuista, mutta entisenä metsäsuunnittelijana ihmettelen suuresti sitä, että maisemahakkuun nimissä metsiä voidaan näköjään käsitellä tuollakin tavalla. Pudasjärven taajamassa tehdyt hakkuuthan ovat normaalia voimakkaimpia hyvin monotoonisesti suoritettuja harvennushakkuita.
Maisemia avattiin reippaasti, jopa savuava lämpölaitos piti Kuusamontiellä kulkeville saada näkösälle. Voimakas myrsky harvensi lisää metsää ja pitkään keräämättä olevat tuulenkaatopuut rumensivat entisestään maisemaa ja saattoivat lisäksi luoda hyvät edellytykset tuhohyönteisten leviämiselle.
Kuusamontien varrelta vähän syrjemmässä asuneena panin merkille myöskin meluhaittojen lisääntymisen. Ennen hakkuita metsät vaimensivat teiden varsilla liikenteen melua. Nyt liikenteen äänet kantautuvat jo kauemmaksikin. Kaitpa sen melunkin pitää kuulua suuren kaupungin kuvaan.
Kaikista karmeimmat seuraukset ns. maisemahakkuusta tullaan näkemään vasta myöhemmin. Rehevimmillä mailla ruoho- ja heinäkasvillisuus lisääntyy voimakkaasti. Hakkuualueet vesottuvat hyvin nopeasti tiheiksi ryteiköiksi, jotka mahdollisesti hoitamattomana tulevat olemaan pitkään surullinen näky Kurenalan taajamassa.
Tuulella on nyt hyvin tilaa tuivertaa ja odotettavissa lienee lisää tuulenkaatoja, joten ”tuulenkaatopuistosta” saattaa hyvinkin tulla pysyvä.
Olisi ehkä kannattanut hakkuiden suunnitteluun käyttää hieman enemmän aikaa ja miettiä tarkemmin hakkuut paikkakohtaisesti tai jättää vaikkapa osa alueista kokonaan käsittelemättä.
