Pudasjärven seurakunnan irtaimisto on parhaillaan tarkan syynin alla. Meneillään on 380 vuoden varrella kertyneen esineistön inventointi, jolle on aikaa varattu kolme kuukautta. Inventointi tehdään kirkkohallituksen määräyksestä jokaisessa Suomen seurakunnassa.
Pudasjärvellä inventointia suorittavan, Jyväskylän yliopiston taidehistorian tutkija Paula Mäkelän mukaan kampetta on niin paljon, että työ veisi normaaliaikataululla puolikin vuotta.
Viime viikolla oli jo saatu tutkittua, mitattua ja kuvattua noin 260 erilaista kirkollista esinettä, joista vanhempien alkuperää on pitänyt tutkia kirkonkirjoista. Muutamien osalta tarkennuksia täytyy hakea maakunta-arkistossa.
Tähän mennessä on vanhempien esineiden osalta selvinnyt, että miesmuisti on lyhyt. Mäkelän tutkimusten perusteella eivät aivan pidä paikkaansa kaikki tiedot Pudasjärven kirkkohistoriasta kirjoitetuissa esityksissä.
Esimerkiksi Pudasjärven kirkon kivisen alttarin alkuperästä on ollut tiedossa, että sen lahjoitti seurakunnalle 1600-luvulla kauppias Juho Juhonpoika Tolvanen ja isonvihan aikoihin kirkkoon hyökänneet vihovenäläiset särkivät sen vuonna 1715.
Alttaripöytä on Mäkelän mukaan peräisin Ruotsista tai Virosta, joista samanlaista kivilajia löytyy. Saattaa myös olla, että se on alkujaan tuotu sotasaaliina kauempaakin.
Sen on tosiaan lahjoittanut oululainen kauppias vuosien 1692-1707 välisenä aikana. Hyväntahtoisen teon syy ei enää selviä.
Mäkelän selvitysten mukaan alttari on alun perin ollut kolmitasoinen. Se, mikä nykyään toimii alttaripöytänä, ei ole alkuperäinen kansi, joka on todennäköisesti rikkoutunut isonvihan hävityksessä käyttökelvottomaksi.
Aikain saatossa katolisen kirkon ajalta peräisin olevat kivilaatat ovat toimineet mm. pöytinä. Toinen kirkon porstuassa ja toinen Hilturannan pappilan puutarhassa. Onpa toinen kivilaatoista muistitiedon mukaan olut kanttorilan porraskivenäkin.
Isonvihan jäljiltä säilyi myös kaksi pöydänjalan palasta, joista toinen koristaa nykyistä alttaria. Kirkonkirjojen mukaan niitä on käytetty kirkonmaalarien huhmareina maaliaineksen – todennäköisesti punamullan – murskauksessa.
Pöydänjalan kaiverrukset eivät ole viikinkien riimukirjoitusta, kuten on aiemmin on otaksuttu, vaan Mäkelän tulkinnan mukaan vertaus Raamatusta (Heb 4:12), jossa kerrotaan, että Jumalan sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka.
Seurakunnan vanhimpiin kuuluvan irtaimen esineen kunnostutti 1980-luvun lopulla Museovirasto ja restauroijana toimi Pentti Pietarila.
Kesällä 1989 se siirrettiin kotiseutumuseolta kirkkoon ja otettiin virallisesti käyttöön Pudasjärven seurakunnan 350-vuotisjuhlissa.
Käsityömestarin mukaan materiaali on kerroksittain lohkeavaa kalkkikiveä, jota on työstetty kivimiehen työkaluin. Kivilevyjen pinnassa on yhä näkyvillä fossiileja.
Lue lisää inventoinnista Iijokiseudun paperilehdestä tai näköislehdestä tästä linkistä.
