Pohjois-Viena-seura järjesti viime lauantaina Pudasjärven Vanhusten Palvelukeskuksessa pruasniekan eli karjalaisen juhlan. Perinteisen kirkollisen osuuden peruuntuessa, seura toi ohjelmaan perinneleikkejä sekä tietoa karjalan kielestä, kulttuurista ja erityisesti karjalaisista asuista. Seuran puheenjohtaja Kerttu Nurmela kertoi karjalan kielen kotoperäisestä vähemmistökielen asemasta sekä tämän vuoden elvytyshankkeesta.
Käsityö- ja perinnetiedon levittäminen nähtiin tarpeellisena ja mielenkiintoisena. Osallistujilla oli halu kuulla Vienan Karjalan perinteisestä kansanasusta. Monellakaan, joilla on sukujuuria Vienassa, ei ollut tietoa pohjois-vienalaisten pukeutumisen erityispiirteistä ja asujen nimistä.
Juhlan alussa yleisö sai osallistua perinneleikkeihin, mikä nostikin kaikille hymyn huulille eikä naurunpurskahduksiltakaan voinut välttyä. Iloinen ja välitön tunnelma jatkui läpi juhlan.
Tikuttaminen eli neulominen sekä erilaiset pohjois-vienalaiset kuviomallit tulivat tutuiksi Arhippaisen perheen ”Vienalaini tikuttau” esityksessä. Kirjokintaat heille oli tikuttanut ja lahjoittanut seuran perustajajäsen ja aktiivi Anja Suvanto. Osa kintaista on tehty kuviomallien mukaan, jotka kirjailija Onttoni Miihkali (Mikko Karvonen) on äidiltään, Marsa Petrounalta kerännyt, ja ne ovat tallennettuina Kansallismuseoon. Esityksessä on mukana myös Pudasjärvelle Pistojärveltä tulleen pakolaisen tallentamien mallien mukaan tehtyjä kirjokintaita.
Tilaisuudessa esitettiin myös runoja ja yleisökin pääsi itse runoilemaan Minirunobingossa, jossa piti sanaruudukosta valita kolme tai neljä sanaa ja käyttää niitä omassa runossaan. Oli mahtava huomata, kuinka yleisössä alkoivat kynät sauhuta runojen parissa ja kotvasen kuluttua olikin 23 minirunoa valmiina.
Pintamon tytöt Aune Loukusa ja Annikki Aho huolehtivat kahvittelun sujumisesta, minkä jälkeen oli vuorossa yhteislaulua Äänekoskelta juhlaan tulleen Markku Auvisen johdolla. Juhlan loppupuolella kuultiin Johannes ja Taimi (os. Veteläinen) Arhippaisen elämän vaiheista ja siitä, miten Pudasjärven Kynkään Kivelän väestä tuli tärkeä osa Johanneksen (Jussin) elämää. Johannes oli syntynyt Kuusamossa 1923, kun hänen vanhempansa olivat joutuneet pakenemaan Vienan Karjalasta helmikuussa 1922. Pakolaisten lapsena Johannes joutui lähtemään kouluun Oulujoen Maikkulaan syksyllä 1932. Näihin tunnelmiin päästiin tutustumaan Kulkijaini ta vesseli –miniesityksessä, jossa Sisu Väänänen pojan vesselin roolissa kyselee kotiseudun asioista ja kouluun lähdöstä. Kulkijainen eli tuatto (Seppo Arhippainen) vastailee runolaulellen haikeista asioista. Tarina perustuu täysin Karjalan Sivistysseuran tänä vuonna julkaisemaan kirjaan ”Synnyinmaani Suomi, sydänmaani Vienan Karjala – Johannes Yrjönpoika Arhippaisen muistelmat ja starinat”.
Juhlassa oli näytteillä ja myynnissä Vienaan liittyvää kirjallisuutta. Lopussa pidettiin perinteiset arpajaiset, joissa oli mahdollisuus voittaa muun muassa vienankarjalaisia tavaroita. Juhlaan oli saapunut yli 30 heimolaista. Kaukaisimmat vieraat olivat Äänekoskelta ja Helsingistä saakka. Meille Taimin ja Jussin jälkeläisille oli suuri ilo tavata Kivelän sukulaisia sekä uusia tuttavuuksia. Aivan kuin olisi ollut iloisissa sukujuhlissa. Tällaisia tapahtumia, joissa oppii vienalaisista asioista ja tapaa samanhenkisiä ihmisiä saisi olla enemmän. Esimerkiksi voisi järjestää kansalaisopiston kursseja, joissa pääsisi itselleen tai vaikka nukelle tekemään vienalaisen kansanpuvun tai kirjokintaat.
Teksti: Leena Arhippainen
Kuvat: Lauri Nurmela