Aiheena Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnassa toissa viikolla hyväksytyllä Aija Rinkisen (o. s. Tolkkinen) väitöksellä oli kuntien sivistysjohtajien mielipiteet nykyisen perusopetuksen vahvuuksista ja kehittämiskohteista.
Molempia löytyi: vahvuuksia 11 ja kehittämiskohteita 15. Niinpä väitöskirja on saanut nimekseen ”Rautaa ja ruostetta: Kuntien perusopetuksesta vastaavien ylimpien viranhaltijoiden näkemyksiä perusopetuksen vahvuuksista ja kehittämiskohteista”.
Kyselytutkimukseen vastasi kaikkiaan 154 (45 %) kuntien ylintä perusopetuksesta vastaavaa viranhaltijaa eli sivistysjohtajaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön Opetushallituksen opetusneuvoksena toimivan Rinkisen työtehtäviin kuuluu opetustoimen laadun kehittäminen. Väitöskirjansa hän on tehnyt oman työnsä ohella.
Väitöstutkimuksensa mukaan sivistysjohtajien useimmin mainitsemia vahvuuksia nykyisessä perusopetuksessa olivat opettajat, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, opetuksen maksuttomuus, oppilaiden tukeminen ja yksilöllinen huomioiminen sekä perusopetuksen korkea laatu.
Kehittämiskohteina eniten mainintoja sivistysjohtajilta saivat pedagogiikka ja toimintakulttuuri, digitaalisuus ja teknologia, oppilaiden tukeminen, yhteistyö ja vuorovaikutus sekä opettajakoulutus ja opettajien osaamisen kehittäminen.
Tutkimuksessa kartoitettiin teemoja, joita vahvistamalla tai muuttamalla perusopetuksesta saataisiin entistäkin toimivampaa.
Sivistysjohtajien merkityksen huomioiden heitä ja heidän näkemyksiään on Rinkisen mukaan tutkittu yllättävän harvoin.
Osa sivistysjohtajien esille tuomista teemoista on Rinkisen väitöskirjan aineiston keräämisen jälkeen otettu valtakunnallisesti perusopetuksen kehittämisen kohteiksi.
Sipilän hallitusohjelmassa oli jo kärkihankkeita, joilla pyrittiin vaikuttamaan asioihin, jotka nousivat esiin myös Rinkisen tutkimuksessa. Myös Rinteen hallitusohjelman sisällöissä voidaan nähdä tavoitteita useiden sivistysjohtajien esiin nostamien teemoja.
– Nämä esimerkit osoittavat, että sivistysjohtajat eivät ole näkemyksineen yksin, vaan kehittämistarpeet on huomioitu myös valtakunnallisesti, toteaa Rinkinen väitöskirjansa loppusanoissaan.
