Yli-Livon Tupalan talosta maailmalle lähtenyt Tuomo Kaukua on innostunut moottorisahaveistosta jopa niin, että on tehnyt tilaustöinä niin ihmis- kuin eläinhahmoja niin syntymäpäivälahjoiksi kuin muuhunkin tarpeeseen.
Vaikka moottorisaha on miehelle tuttu nuoruudesta lähtien, sahauksen luovemman puolen hän aloitti tämän vuosisadan alkupuolella Hangossa. Sinne hän päätyi töiden perässä, pitkäaikainen työpaikka kun löytyi Viskon makkarankuoritehtaalta.
Kun oma talokin on tullut tehtyä, on tilaa harrastella ja vaikka laittaa niitä työn tuloksia näkösälle, Kaukua tuumii.
– Puusta on tullut tehtyä liki kaikkea. Telkkarista satuin kerran näkemään moottorisahaveistoa ja se alkoi kiinnostaa. Mietin että voisihan se mennä vaihtelusta näpertelyn lomassa.
Kaukuan Tyyne-vaimo huomasi sitten lehdestä ilmoituksen Suomen metsämuseo Luston järjestämästä sahanveistokurssista. Siellä tuli lisää intoa, ensimmäisenä työnä valmistui, mikäpä muu kuin karhu.
Luston kursseilla mies on käynyt myöhemminkin, kerran myös Livon karhunveistoviikolla. Kilpailemaankin hän innostui, Ähtärissä käyty kisa on jäänyt ainoaksi.
– Minulla ei riitä mielikuvitus niiden veistosten nimeämiseen. Muutenkin tykkään sahailla ihan omassa rauhassa omien mietteiden mukaan.
Puusepän koulutuksen hankkinut Kaukua ihmetteli pitkään sahaveistosten karkeaa viimeistelyä. Hän pohti asiaa, kokeili ja huomasi sahalla pystyvän tekemään hyvinkin viimeisteltyä pintaa.
Hangossa lajiin innostunut Kaukua on huomannut poppelin hyväksi materiaaliksi. Sitä löytyy helposti, hyvinkin järeitä runkoja. Yhden sellaisen mies sai pihalleen viime kesänä.
– Mietin että pitäisikö näin itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi tehdä Suomen historiaan liittyvä veistos. Mittailin pölkkyä ja työ alkoi hahmottua päässä.
Kaukua ei piirrä tai edes isommin suunnittele töitään etukäteen. Piirtää kun ei osaa, pitää olla päässä se mitä sahaa, hän naurahtaa.
Kun ajatus oli aikansa muhinut, alkoi veistäjä sentään katsella kuvia, päätös kun oli löytää järeän poppelipölkyn sisästä Suomi-konepistoolilla aseistettu suomalainen sotilas.
– Vaan mittavirhehän siinä tuli. Yhtä puuta piti työn olla, mutta huomasin että konepistoolin lipas oli tulossa 10 senttiä väärään paikkaan. Ei auttanut kuin tehdä sitten ase erikseen.
Kaukua nauraa ettei olisi hirvinnyt sitä palautetta kuunnella, mikä väärän mallisesta aseesta olisi ainakin alan harrastajilta tullut.
Sen verran arvokkaaksi asiaksi hän on veistoksensa kokenut, että sen viimeistelyssä piti käyttää niin talttaa kuin laikkaakin. Maalaaminen viimeisteli työn.
– Nimi on vielä mietinnässä. Hyvä ostaja on myös haussa, kyllä minä tästä raskin luopua.
Tuomo Kaukua kertoo pihansa olevan Hangossa jo melkoinen nähtävyys, siellä kun on monenlaista isännän sahailemaa hahmoa, eläimiä enimmäkseen.
Kauimmaksi mies tietää veistämänsä karhun päätyneen Australiaan asti. Se on sieltä pienimmästä päästä, hän naurahtaa.
Perinteinenkin kuvanveisto Tuomo Kaukuaa kiinnostaa. Hän kertoo tutkivansa mielenkiinnolla julkisilla paikoilla tai näyttelyissä olevia taiteilijoiden tekemiä veistoksia, oppiakin ottaakseen.
Jonkin verran kertoo Kaukua moottorisahaveistoksiaan olevan myös vapaa-ajan paikassaan, vaimon kotitalon pihassa Kurenalla. Hän uskoo Pudasjärvellä vielä olevan myös niitä lasikuituveneitä, joita muistelee vetämillään kansalaisopiston kursseilla tehdyn viitisensataa 1960 –1970-lukujen vaihteen talvina.