Pikkulinnuilla on syytä iloon, sillä Marikaisjärven metsästysseura haluaa haastaa muut Pudasjärven metsästysseurat pönttötalkoisiin:
– Pönttö per jäsen, tuumaa Pertti Manninen.
Myös oravalle ja tuulihaukalle suunnitellut tuliterät lukaalit odottavat uusia asukkaitaan Marikaisjärvellä.
Marikaisjärvellä on rakennettu pönttöjä talkoovoimin ja samalla on tehty vielä sorsanpesiäkin Kongasjärvelle.
Manninen innostui tänä keväänä uudestaan pönttöharrastuksesta luettuaan Yleisradion Miljoona linnunpönttöä -kampanjasta.
Mannisella ei ole käytössään tietokonetta, joten hän marssi Anon Ase ja Tukku -liikkeeseen Juha Tenhusen puheille.
Sieltä hän sai netistä tulostettuja teko-ohjeita erilaisille pöntöille.
– Esimerkiksi oravan pöntön suuaukko on halkaisijaltaan on 45 milliä, Manninen paljastaa.
Sittemmin hän on tehtaillut kotinsa pihapiiriin myös erikoisuuksia, kuten lintujen nelikerroksisen kerrostalon ja katonrajassa sijaitsevan siivekkäiden paritalon. Mies on myös kunnostanut vanhoja lintujen asumuksia.
Nikkarointi alkoi harjoittelulla, mutta nyt se sujuu jo kuin tehtaassa ikään. Harrastus on vaatinut muutaman satasen edestä hankintoja, kuten erikokoisia reikäsahoja.
Manninen on hionut eri malleihin yksityiskohtia. Joissakin pöntöissä on huopakatto ja monet pöntöistä on poltettu kestämään kosteutta paremmin. Asumukset kiinnitetään puihin sähköjohdoilla.
Lisäksi pönttöjen puuhun osuvalla puolella on lista, joka estää taustaa koskemasta puuhun.
– Näin pönttö ei kastu niin helposti, eikä se myöskään kallistele, kun puu vaan on pöntölle sopivan kokoinen.
Mannisen tekemissä malleissa on myös erityinen avautumismekanismi:
– Pöntöt avautuvat etuseinästä niin, että niiden puhdistus on helppoa, sen kun vaan pyyhkäisee sisältä roippeet pois. Ei tarvitse kallistella, eikä pönttöjen sisältö lennä puhdistaessa silmiin.
– Lisäksi olen tehnyt vaihdettavia etuseiniä eri lintujen aukoilla...
Lisää lintujen asumuksia syntyy lähes joka päivä.
– Teen ensin osat valmiiksi ja sitten kokoan sarjatyönä. Äkkiä tässä livahtaa tuntikausia niin, ettei huomaakaan!
Manninen kertoo näperrelleensä linnunpönttöjä jo pikkupoikana. Silloin jutun juju oli kuitenkin varsin toisenlainen:
– Kisailimme siitä, kuka tekee suurimman pöntön ja siitä, kuinka korkealle kukin saa sen vietyä, mies nauraa.