Pudasjärven seurakunnan 380-vuotisjuhlaa vietetään tulevana sunnuntaina. Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo toimittaa piispanmessun Kustaa Aadolfin mukaan nimetyssä idyllisessä kirkossamme.
Pudasjärven seurakunnan itsenäisyyden katsotaan alkaneen vuodesta 1639. Tämä on painettu seurakunnan logoon, ja kaikkia pitäjän historiaan liittyviä juhlia on vietetty kyseisen vuoden perusteella. Historiantutkimuksen näkökulmasta itsenäistymisen todellista ajankohtaa voidaan spekuloida vuosien 1639 ja 1641 välillä.
Seurakunnan itsenäistyminen liittyi 1600-luvun alkuvuosikymmenten kirkkopolitiikkaan, silloisen Iin seurakunnan laaja-alaisuuteen ja Pudasjärven alueen kirkollisen elämän järjestelyiden haasteellisuuteen. Professori emeritus Jouko Vahtolan mukaan huomionarvoista Pudasjärven seurakunnan perustamisessa on se, että hanke omasta kirkosta ja papista oli lähtöisin enemmänkin piispan ja tuomiokapitulin kuin pudasjärveläisten itsensä toimesta.
Vuoden 1639 puolesta puhuu piispa Isak Rothoviuksen kirje, joka on päivätty helmikuun 26. päivälle. Piispa määräsi, että Pudasjärvelle oli rakennettava uusi kappeli, ja papiksi hän nimitti Josefus Josefinpoika Palmannuksen.
Erikoista tässä oli se, että papiksi määrätty Palmannus saisi heti alkaa nauttia kirkkoherran palkkaoikeuksia.
Jouko Vahtola toteaa Pudasjärven seurakunnan historia -teoksessa: ”Käsitys siitä, että Pudasjärvi olisi ennen vuotta 1639 ollut kappeliseurakunta, ja että siitä vuonna 1639 olisi tullut kirkkoherrakunta, on virheellinen. Käytännössä Pudasjärvestä tuli tuolloin kappeliseurakunta, jonka pappi sai kirkkoherran palkkaoikeudet.”
Vuoden 1641 pitämistä seurakunnan todellisena itsenäistymisvuotena on myös omat perusteensa. Kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen 13.10.1641 antaman päätöksen mukaan ne kylät, jotka piispa Rothovius vuonna 1639 oli nähnyt hyväksi sijoittaa Pudasjärven kappeliin, tulivat jäämään omaksi kirkkoherrakunnaksi.
Samassa yhteydessä päätettiin, että papin virkatalo muodosti tuosta hetkestä eteenpäin täydet oikeudet omaavan, verosta vapautetun pappilan.
kumpi on siis Pudasjärven seurakunnan oikea itsenäistymisen vuosi? Edellä todetun perusteella se on makuasia. Tästä väiteltiin pilke silmäkulmassa eilen seurakunnan työntekijöiden kesken aamukahvipöydässä. Jos valinta pitäisi nyt, 1641 olisi helppo valinta, koska juridinen päätös on annettu kyseisenä vuonna.
Seurakunnan historiankirjoituksessa on kuitenkin päädytty vuoteen 1639. Perusteena on käytetty sitä, että pastori Palmannus aloitti tuolloin alueen seurakuntaelämän hoitamisen piispalta saamallaan mandaatilla, kirkkoherran oikeuksilla.
Tarkalleen ottaen piispa toteaa suomennetussa kirjeessään seuraavaa: ”Minä kehotan sen vuoksi teitä kunniallisia miehiä, jotka asutte samalla seudulla, että wotatte tämän Herra Joosefin oikeaksi kirkkoherraksenne, osoittaen hänelle kaikkea asianmukaista kuuliaisuutta, virkansa nimissä. Ja suoritatte hänelle oikeana aikana kymmenykset, testamenttilehmät, pääsiäisrahat ja kaiken muun johon teidän kirkkoherrallanne on lain mukaan oikeus.”Seurakunnan itsenäistymisvuoden valinnassa on siis menty piispan päätöksen mukaan, ja kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen päätös näyttäytyy tilanteen vahvistamisena.
Sunnuntain juhlapäivässä muistamme 380 vuoden takaisia tapahtumia ja päätöksiä. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin katsoa eteenpäin. Seurakunnan visiossa todetaan: ”Pudasjärven seurakunta on armon ja osallisuuden yhteisö, jossa iloitaan yhteydestä Jumalaan ja lähimmäisiin.” Valoisa tulevaisuus rakennetaan yhdessä.
Lämpimästi tervetuloa juhliin!
Timo Liikanen
Pudasjärven seurakunnan 28. kirkkoherra