Pian koivu lehtii, kuusi pukkaa kerkkää ja kihokki kasvaa – luon­non­an­ti­mil­la on kova ky­syn­tä, mutta ke­rää­jis­tä on pulaa

Metsäkeskuksen Metsästä monituotebisnestä -hankkeen Info-tilaisuus luonnontuotteiden keruusta kiinnostuneille pidettiin viime viikolla Topi-tuvalla. Kuvassa Anna Riepula, Anni-Inkeri Törmänen (LAromit), Raili Hokajärvi (Metsäkeskus), Tiina Salonpää (4H) ja Maire Nissi.
Metsäkeskuksen Metsästä monituotebisnestä -hankkeen Info-tilaisuus luonnontuotteiden keruusta kiinnostuneille pidettiin viime viikolla Topi-tuvalla. Kuvassa Anna Riepula, Anni-Inkeri Törmänen (LAromit), Raili Hokajärvi (Metsäkeskus), Tiina Salonpää (4H) ja Maire Nissi.
Kuva: Juha Hagelberg

Alkaa olla se aika, että koivu tulee lehteen ja kuusi pukkaa kerkkää, todettiin viime viikolla Metsäkeskuksen ja 4H-yhdistyksen luonnonyrttien keruun tietoiskussa Topi-tuvalla.

Kiinnostuneita ei tilaisuudessa paikalla kovin montaa ollut, vaikka tiedossa olisi hyvää lisäansiota ja mikseipä kesätöitä koko kesäksi, sillä maailmalla hyvin kaupaksi menevien yrttien sesongit ajoittuvat pitemmälle ajalle.

Yksinäistä puuhaa keräily on tähän saakka ollut, mutta nyt erityistä Luonnontuotantorinkiä parhaillaan perustetaan.

4H-yhdistyksen Tiina Salonpään mukaan esimerkiksi ohjatuilla reissuilla ja keruu porukalla sujuu rattoisammin ja saattaa lopulta innostaa jopa ammattimaiseen poimintaan.

Kuusenkerkälle, eli kohta kasvavalle kuusen uudelle vuosikasvulle, on runsaasti kysyntää lähialueella, kertoi Metsäkeskuksen Metsästä monituotebisnestä -hankkeen vetäjä Raili Hokajärvi.

– Sitä ottavat vastaan ja maailmalle välittävät Pudasjärvellä mm. LAromit, Posiolla Korpihilla ja Kuusamossa Riipisen Herkut. Pian alkavalle, 2-3 viikkoa kestävälle sesongille on ammattimaisista kerääjistä puute.

Paikalla ollut LAromien yrittäjä Anni-Inkeri Törmänen lupasi ostaa kaiken, mitä tarjotaan. Kerääjiä pitäisi löytyä kiireesti, sillä yritys markkinoi tuotteensa luomuna.

– Toukokuun loppuun mennessä pitäisi sopimukset tehdä ja lähettää valvontaviranomaisille dokumentit keräyspaikoista, ettei niillä ole käytetty lannoitteita eikä torjunta-aineita.

Kuusenkerkästä hän lupasi maksaa 6 euroa kilolta. Ahkera kerääjä voi kuulemma hyviltä paikoilta saada kerättyä kerkkää 2-3 kiloa tunnissa.

Myös koivun lehdille, jotka ovat huomattavasti pitemmän aikaa poimintakunnossa,Törmänen lupasi markkinoita löytyvän, kunhan vain kerääjiä löytyisi.

Sesonkia arvotavaralle riittää pitkin kesää ja lupaamansa taksa on 3 euroa, kuivattuna peräti 30 euroa kilolta.

– Koivussa lehti on kymmenen kertaa arvokkaampi artikkeli, kuin sen runko, hän totesi.

Huomattavasti lyhemmän poimintakauden kuivatuista horsman, vadelman sekä mesiangervon lehdistä maksetaan niinikään 30 euroa kilolta.

Lisäksi yrttiyrittäjä tarvitsee tuotantoonsa kanervan ja siankärsämön kukkaa.

Tuotteita jalostetaan myös nokkosen, apilan ja voikukan lehdistä, joita omilla pelloillaan riittää, mutta kannattaa asiasta yrittäjän kanssa neuvotella.

Maatilan monelaisten töiden vuoksi oman perheen keruuvoima ei täysin riitä.

Kihokista maksetaan poimijalle 50 euroa kilolta

Seuraava luonnonyrttisesonki alkaa syyskesällä.

4H-yhdistys ostaa Suomen soilla kasvavaa lihansyöjäkasvi kihokkia ja välittää sitä maailman markkinoille.

Pudasjärven 4H-yhdistyksen toiminnanohjaaja Tiina Salonpään mukaan Oulun alueelta on kihokkia kerätty jo 1970-luvulta saakka keskieurooppalaisten lääketehtaiden tarpeisiin.

Suomalainen kihokki on erityisen arvostettu lääkekasvi. Poimijalle maksetaan kilosta peräti 50 euroa.

Niille taksoille pääseminen edellyttää kuitenkin koulutusta, sillä lääkekasvin poiminta on tarkkaa puuhaa.

– Esimerkiksi sääskimyrkkyä ei saa hitustakaan käsissä olla. Se huomataan ja reklamoidaan heti, kertoo Salonpää.

Viime vuonna sadan koulutetun poimijan voimin Suomesta kerättiin kihokkia 60 000 euron edestä.

Kihokinpoimintakoulutusta on Salonpään mukaan Pudasjärvelläkin järjestetty ja vähissä määrin täältä jo kerättykin. Mutta lisää tarvittaisiin ja koulutusta on lisää tulossa.

– Hyvästä paikasta koulutettu kerääjä saattaa saada kilon kihokkia tunnissa. Toisaalta aikaa menee runsaasti myös paikkojen etsimiseen ja keruu on suoritettava iltaisin.

Toisin kuin hillanpoiminnassa, kihokin keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa. Huonompana puolena kihokkimarkkinoilla Salonpää pitää sitä, että sitä esiintyy runsaimmin juuri parhaina hillavuosina.

Itsekin hän muistelee rankan hillapäivän jälkeen joskus laiskuneensa niin, ettei enää kihokkisuolle ole viitsinyt lähteä.

Ilmoita asiavirheestä