Venäjän ja länsimaiden välejä on luonnehdittu huonoimmiksi sitten kylmän sodan. Sitten Venäjällä murhataan Putinia julkisesti arvostellut Boris Nemtsov. Samanaikaisesti käynnissä on vastakkainasettelu terroristitahojen ja lännen välillä. Viimeisimpänä tammikuun Charlie Hebdon terrori-isku. Suomessakin räiskyy, on surmia Oulun Tuirassa ja Laukaan pitseriassa.
Jopa puolustusministeri Carl Haglund (r.) on huolissaan. Nimittäin siitä, että viranomaisten mahdollisuudet puuttua tarvittaessa venäläisten yksittäisiin kiinteistö- tai maakauppoihin Suomelle strategisten kohteiden läheltä ovat rajalliset. Jo yksistään mikä tahansa näistä tapahtumista voi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta.
Ei ole kauan siitä, kun istuin Pudasjärven seurakuntatalolla kuuntelemassa luentoa. Paikalla oli myös ikäihmisiä, jotka yllättäen halusivat puhua ahdistuksen kokemuksistaan.
Maailman tilanne pelotti heitä. Levottomuudet olivat tulleet yllättävän lähelle. Ne koskettavat sotamuistojen pintaa. Ihan perus työssäkäyvä aikuinenkin saa jo ulkomaanmatkaa suunnitellessaan miettiä, uskaltaako ottaa riskiä matkustamalla suuriin kaupunkeihin, kuten Pariisiin tai edes Tallinnaan.
Eräs äiti kertoi joutuvansa toistuvasti poistamaan television uutislähetyksistä äänet, ettei lapsi kuulisi kaikkein raaimpia murhauutisia. Muistan itsekin lapsuudestani, kuinka aamutelevision kuuntelu sai minussa aikaan huolta. Tuolloin elettiin 90-lukua ja uutiset kertoivat ihmisten pahoinvoinnista, työttömyydestä, ruokajonoista sekä Persianlahden sodasta.
maailmanpolitiikan ja kansainvälisen oikeuden tutkijaprofessori British Columbian yliopistosta, Michael Byers, kirjoittaa kanadalaisen Globe & Mailin kolumniin siitä miksi suomalaiset eivät pelkää Venäjää. Byers tuumii, että Suomessa uskotaan ”Venäjän karhun” pysyvän loitolla, jos sitä ei ärsytetä. Hänen mielestään Suomi ei ole halukas liittymään Natoon suomettumisen vuoksi.
Byers analysoi, että itse asiassa Suomi uskoo, ettei Venäjä ole osoittanut aggressiivisuutta maata kohtaan juuri Suomen Nato-kielteisyyden, kauppasuhteiden ja oman armeijan ansiosta.
Byers on tehnyt havaintonsa nyt, toimiessaan Lapin yliopistossa vierailevana tutkijana. Suomessakaan ei voida enää ajatella, että olemme kaikkien konfliktien ulkopuolella. Varsinkaan, kun meiltä on lähtenyt terroristijärjestö Isisin riveihin kantasuomalaisia taistelijoita.
Uhkat ovat moninaiset, mutta pelko ei ole hyvästä. Pahimmillaan se vie ihmisiltä ja kansakunnilta toimintakyvyn.
Maiju Teeriaho