Hyttynen, sääski, itikka. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Hyttynen on yhtä suosittu kesällä kuin humalaisten hoilotus naapurimökillä tai vesijetin kimakka ärjyntä kesäyössä. Yksikin hyttynen pitää koko huoneen hereillä koko yön. Hyttyskarkotteen tuoksu leijailee terasseilla ja maistuu kesäsuudelmissa.
Yksin ei hyttysten tarvitse olla. Laskentatavasta ja arvioijasta riippuen niitä on Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 47 miljardista 21 000 miljardiin, tai jotakin aivan muuta. Matkailijoiden yleisin kysymys pohjoiseen matkaa suunnitellessa ei ole sataako vai paistaako, vaan se onko paljon hyttysiä.
– Nilsiän suolammikolta kuoriutui vuonna 1971 tehdyn tutkimuksen mukaan 136 hyttystä neliömetriltä, joka olkoon näyttöön perustuva arvio suomalaisen suolammikon hyttystiheydestä. Hyttystoukkia voi olla maksimissaan noin 10 000 per neliömetri, mutta tavallisesti joistakin kymmenistä - tuhanteen havumetsävyöhykkeen oloissa. Hyttystoukat kehittyvät enimmäkseen metsien painanteissa, joissa on sulamisvettä 4- 6 viikon ajan, kertoo luonnontieteen amanuenssi Jukka Salmela Rovaniemeltä Arktisesta keskuksesta.
Sääskiä kuitenkin tarvitaan runsaasti. Esimerkiksi yksi hömötiaispesue syö vuodessa hyönteisiä kymmenen kiloa vuodessa.
– Hyttysten esiintymiskausi kestää keväästä alkusyksyyn. Varsinaiset massalajit, eli niin sanotut kesähyttyset, aloittavat keskimäärin toukokuun lopun ja kesäkuun puolivälin aikoihin, pohjoisessa myöhemmin, ja riippuen oleellisesti kesän etenemisestä. Tyypillisesti runsaushuippu on etelässä kesäkuun alussa - puolivälissä, pohjoisessa juhannuksen ja heinäkuun puolivälin välillä, jatkaa yli-intendentti Marko Mutanen Oulun yliopistosta.
– Oma ja kollegoiden näkemys tältä kesältä on aika pitkälti se, että hyttysiä on runsaasti pohjoisessa ja vähän etelässä. Vaikuttaa siltä, että siellä missä lunta oli runsaasti, on myös hyttysiä runsaasti, ja päinvastoin. Tämä on loogista, koska hyttysten toukat elävät tyypillisesti kausikuivissa sulavesilammikoissa.
– Aikuisia hyttysiä on runsaimmin varjoisilla ja tyynillä paikoilla, ja ne voivat lentää jopa muutamia kilometrejä tai jopa useiden kymmenien kilometrien matkoja, eli hyttysiä esiintyy myös niiden varsinaisten lisääntymispaikkojen välittömän lähiympäristön ulkopuolella, valaisee Salmela.
Jukka Salmela kertoo hyttysiä olevan 40 lajia ja sulamisvesihyttysiä vähän vajaa 20.
– Yleisin laji on aikainen. Naaraat elävät joitakin viikkoja ja voivat nauttia useita veriaterioita. Sateisuudella on marginaalinen vaikutus sen jälkeen kun aikuiset ovat kuoriutuneet. Mäkäriä on niitäkin useita, 50 lajia Suomessa, ja niitä voi esiintyä niin alku kuin loppukesällä.
Hyttystäkin viheliäisempi on juuri pienempi mäkärä, joka pureutuu lähes kaikkialle.
– Mäkärien esiintymiskausi on keskimäärin hiukan hyttysiä myöhemmin, mutta niitä voi olla runsaasti myös varsin aikaisin, etelässä jo toukokuussa, ja pohjoisessakin jo hyttysten valtakauden alkuvaiheessa. Näin oli tänäkin vuonna Lapissa, missä mäkäriä oli heti alkukesällä jo runsaasti, sanoo Mutanen.
Hyttysiltä ja mäkäriltä voi suojautua joko peittävällä pukeutumisella tai karkotteilla ja myrkyillä.
– Kemiallisiin keinoihin kuuluvat useat hyttysille spesifit karkotteet ja niiden hermomyrkyt. Näitä on useita tehokkaita, esimerkiksi erittäin hyvin toimiva kemikaali DEET. Samoin pyretriini on tehokas ja nisäkkäille vaaraton, selvittää Mutanen.
Vaalean vaatetukset kerrotaan vähentävän hyttysten kiinnostusta.
– Minun kokemukseni mukaan vaikutus on vähäinen tai olematon, vastaa Mutanen.
– Pitää paikkansa ja se johtuu siitä, että hyttyset hakeutuvat enemmän tumman värin houkuttamana. Hyttyset käyttävät useita aisteja etsiessään uhria, ja ne voivat havainnoida hiilidioksidein, lämmön, vesihöyryn, liikkeen, värin, oktenolin, toteaa Salmela.
Suurin osa karkotteista perustuu aineeseen nimeltä DEET eli N-dietyyli-m-toluamidi. Se on eniten käytetty hyönteiskarkote maailmassa. DEET estää hyönteistä aistimasta kehosta ja hengityksestä huokuvaa hiilidioksidia, jonka perusteella se suuntaa iholle. Tämä vaikutus säilyy ihoalueilla pakkauksessa luvatun ajan, ellei esimerkiksi voimakas hikoilu lyhennä suoja-aikaa.
Osa karkotteista sisältää ikaridiinia. DEETiin verrattuna ikaridiinin teho on hieman laaja-alaisempi, joten se tehoaa hyttysten lisäksi myös punkkeihin ja paarmoihin. Ikaridiinin teho on pitkäaikainen, ja se säilyttää tehonsa monenlaisissa olosuhteissa.
Pyretriini on luonnon oma torjunta-aine, joka uutetaan päivänkakkaran sukuisesta kasvista. Poltettavat hyttyskierukat on puristettu sahajauhosta, pyretriinistä ja sidosainemassasta. Hyttyskarkote ei tapa, vaan torjuu
Kemikaalilain mukaan karkotteissa tulee olla Turvallisuus- ja kemikaaliviraston hyväksyntä.
– Käytännössä Suomessa saa myydä ja käyttää vain Tukesin hyväksymiä hyttyskarkotteita ja hyttysmyrkkyjä. Tällaisissa valmisteissa tulee olla etiketti suomeksi ja ruotsiksi ja niistä tulee löytyä Tukesin lupanumero, muistuttaa ylitarkastaja Elina Rydman Tukesista.
– Karkotteiden lisäksi markkinoilla on myös höyrytettäviä hyttysmyrkkyjä. Näiden valmisteiden tehoaineet ovat myrkkyjä eli ne tappavat hyttysiä, jos ne tulevat liian lähelle. Näiden valmisteiden teho perustuu siihen, että hyttyset aistivat myrkyn ja pyrkivät väistämään sitä. On hyvä huomata, että tällaiset myrkyt ovat haitallisia myös muille hyönteisille, kuten pölyttäjille. Myrkkytyynyjä höyrystäviin laitteisiin on tänä kesänä tilattu erityisen paljon laittomia myrkkytyynyjä tänä kesänä.
Tuotteita on tuotu maahan ulkomailta ja tulli onkin kertonut pysäyttäneensä erityisen paljon höyrystimiin tarkoitettuja myrkkytyynyjä..
– Jos valmisteet eivät ole Tukesin hyväksymiä, ne ovat laittomia. Kukaan ei tarkista laittomien valmisteiden turvallisuutta, eikä myöskään mikään taho vastaa niiden turvallisuudesta tai tehokkuudesta. Biosidivalmisteita koskee tiukka lainsäädäntö nimenomaan siksi, että ne ovat vaarallisia kemikaaleja. Jos tilaa luvattomia valmisteita ei voi olla varma mitä kemikaaleja ne sisältävät ja kuinka paljon. Niitä käyttämällä riskeeraa oman terveytensä ja ympäristön.
Vanhoja hyttyskarkotteita ei myöskään ole syytä käyttää.
– Biosidivalmisteilla on rajattu säilyvyys. Pakkauksen kyljessä on tieto siitä, mihin asti valmisteet säilyvät. Tämän jälkeen valmisteen koostumus voi muuttua, eikä se välttämättä ole enää tehokas tai turvallinen käyttää. Koska biosidit ovat vaarallisia kemikaaleja, tulee käyttämättömät valmisteet hävittää vaarallisena jätteenä. Tyhjät pakkaukset voi laittaa sekajätteeseen, neuvoo Rydman.
Tukes on myös saanut kyselyitä voiko vaatteita kyllästää voimakkaalla hyönteisiä ja punkkeja torjuvalla permetriinillä.
– Permetriini ei ole karkote, vaan voimakas hyönteismyrkky, joka tappaa sen kanssa kosketuksiin joutuvat hyönteiset. Permetriini on luokiteltu erittäin myrkylliseksi vesieliöille ja se aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia ympäristössä. Tästä syystä permetriiniä ei nykyään hyväksytä mihinkään sellaiseen käyttöön, josta se voisi kulkeutua ympäristöön. Permetriiniä sisältävät valmisteet ovatkin yleensä vain sisäkäyttöön hyväksyttyjä valmisteita. Jos permetriinillä käsittelee esimerkiksi vaatteita, sateessa tai pesukoneesta kemikaalia joutuu viemäristön kautta vesistöön. Tällainen toiminta on ympäristölle erittäin haitallista ja lisäksi lainvastaista: Suomessa ei ole yhtäkään permetriinivalmistetta, joka olisi hyväksytty ulkoiluvaatteiden käsittelyyn.
Vanhin hyttysfossiili tunnetaan liitukaudelta eli noin 100 miljoonan vuoden takaa. Saksassa tunnetaan 54 hyttyslajia, Ruotsissa 52 ja Suomessa 41. Islannissa ei ole lainkaan hyttysiä. Ihmisen kannalta viheliäimpiä ovat naarashyttyset.
– Naaraat tarvitsevat veriateria maksimoidakseen lisääntymismenestyksensä. Ne käyttävät verestä saamansa resurssit munien tuottamiseen. Kuten yleensäkin luonnossa, naaraiden sukusolut ovat suuria ja niitä voidaan tuottaa vain rajallinen määrä. Koiraiden sukusolut sen sijaan ovat pieniä eikä niiden tuottamiseen tarvita läheskään yhtä suuria resursseja. Siksi koiraat pärjäävät ilman veriateriaakin hyvin. Koirashyttysiä on helppo löytää vaikka ne eivät käykään ihmisten kimppuun. Ne ruokailevat kukilla ja niitä näkee kasvillisuudessa helposti. Niitä on suunnilleen yhtä paljon kuin naaraitakin, kertoo Marko Mutanen.
– Naaraat tarvitsevat verta munien tuottamiseen ja ilman veriateriaa useimmat lajit eivät muni lainkaan tai vain kerran muutamia kymmeniä munia. Verta saanet voivat munia yli 200 munaa ja toistaa tämän tempun useita kertoja. Koiraita kuoriutuu puolet toukista, mutta ne elävät lyhyemmän elämän. Koirailla on myös pitkä imukärsä mutta purevat osat ovat surkastuneet. Ne käyvät kukilla tankkaamassa mettä, muodostavat soidinparvia ja parittelevat, täydentää Jukka Salmela.
Vanhat konstit eli pikiöljy ja taulakääpä ovat edelleenkin toimivia, kertovat kokeilleet. Tosin kummankin käyttö vaatii valmisteluja tai ovat hieman sottaavia.
– Kyllä taulakääpä toimii, kun ensin kuivattaa kääpää. Mutta se on paremminkin kuriositeetti. Ei niitä kääpiä niin helposti löydä. Nyrkinkokoinen kääpä kytee 4-5 tuntia. kertoo posiolainen Matti Keränen.
Taulakääpä kuivataan leikkaamalla ensin yläosasta "hattu" pois.
– Sitten pidetään sitä lämpimässä paikassa esimerkiksi saunassa joku tunti.
Kääpä palaa itsestään kytemällä.
– Käryää sen verran ettei sisällä voi pitää, mutta terassilla kyllä, kertoo Keränen kokemuksiaan.
Pikiöljy oli aikoinaan ainoa keino hyttysiä vastaan.
– Mutta se sotki aika pahasti. Kaulukset oli aina ruskeana niskasta, eikä vaimoväki siitä tykännyt, kertoo Kalevi Remes Taivalkoskelta.
Myöhemmin tuli ensimmäinen öljymäinen ja kirkas hyttyskarkote. Se oli nimeltään Pallas.
– Pikiöljy toimi. Sitä saatiin sivutuotteena tervaa poltettaessa. Se on "tervan kusta". Mikäli se meni kovin vahvaksi, voitiin pikiöljyä laimentaa vedellä.
Nykyisin ei Remes enää pikiöljyä käytä.
Remes oivalsi kuitenkin helpon keinon hävittää öttiäiset: kärpäset, paarmat, mehiläiset ja hyttysetkin sisältä pois.
– Asentaa ikkunan eteen karmiin sisäpuolelle lasin tai kirkkaan muovin, jossa jää rako keskelle noin yhden kolmasosan korkeudelle alhaalta.
– Kärpäset ja muut lentävät kohti valoa ja löytävät raon, mutta eivät osaa tulla lasien välistä pois. Muutaman päivän sisällä alaosassa saattaa olla senttien kerros sinne jääneitä hyönteisiä.