Äsken Pudasjärven torilla Espoosta 20.5. alkaneen kävelyurakkansa päättänyt Eero Parviainen muisteli matkan etelään olleen nuorena miehenä fyysisesti helpompi kuin nyt kävellen tapahtunut paluu.– Silloin antoi työnvälitystoimisto matkalitterat kouraan ja työpaikan osoitteen. Junalla matka taittui, elämä etelässä piti aloittaa.
Parviainen ei vielä torille tullessaan ollut ehtinyt tarkkaa patikkamatkaa ynnäillä, mutta matkaa yli 700 kilometriä sitä oli kertynyt. Mies kertoi jokusen kerran harhaan kävelleensä, käytössä kun oli vain modernia suunnistustekniikkaa, ei paperikarttaa lainkaan.– Huima oli matka, huomasin että Suomi on kaunis maa. Kävelijä näkee yksityiskohtia, tuoksutkin tulevat elämystä vahvistamaan.
Sen Parviainen sanoi kävellessään päättäneensä, että tästä lähtien pysähtelee autollakin matkatessaan.
–Mihin se on niin kauhea kiire, hän ihmetteli aiempaa omaakin kulkemistaan.
Kävelijä kertoi tavanneensa matkan aikana hienoja ihmisiä, useita eri kansallisuuksia. Hän naureskeli, että kaikkia kokemuksia ei blogiinsa halunnut kirjoittaa ja jätti ne salaisuuksiksi toriyleisön uteluista huolimatta.
Parviainen kiitteli pudasjärveläisiä tuesta reissunsa aikana. Vastinetta hän sanoi pyrkineensä antamaan kertomalla tapaamilleen ihmisille tekopitäjästään.– Yhtenä pontimena kävelyurakalle oli viedä liikunnan sanomaa eteenpäin. Espoossa on asian eteen oikein kampanja – se haluaa olla Suomen liikkuvin kunta.
Torin puolensataapäisen vastaanottajien joukon nähdessään Eero Parviainen löysi vertauksen raamatusta. –Tässähän tuntee olevansa kotiin palannut tuhlaajapoika, hän kiitteli.
