Erittäin tosi ja paikkansa pitävä viisaus ”toista ei voi muuttaa, itseä voi” pätee niin työelämässä kuin yksityisen elämän saroilla.
Työntekijänä on avaavaa ja virkistävää välillä pysähtyä kuuntelemaan itseään ja harjoittamaan sisäistä keskustelua oman persoonansa kanssa.
Oman työn perustehtävien, työn taitovaatimusten, vastuun, velvollisuuksien ja oikeuksien selkeyttäminen helpottaa työssä ja työyhteisössä onnistumista. Sama ymmärtämisen vaatimus kohdistuu työkaverin tehtävien ymmärtämiseen.
Sitoutuminen ja osallistuminen työelämän ja työyhteisön yhteistyössä laadittujen pelinsääntöjen noudattamiseen ammatillisen kanssakäymisen ja töiden organisoimisen kannalta on eteenpäin vievä voimavara. Professori Juha Perttula puhuu ihmistymisestä, jossa osallistuminen näyttäytyy yhteisesti merkityksellisten asioiden luomisessa ja ylläpitämisessä.
Osallistavan toiminnan hän määrittelee osallistumisen perusajatuksena ihmisen tulemisena osalliseksi yhteisöönsä tekemisen kautta.
Osallistuminen on muihin ihmisiin liittymistä ja kiinnittymistä, joka tuottaa kokemuksen oman olemisen merkityksellisyydestä ja paikan saamisesta sosiaalisessa yhteisössä.
Kaunis ja usein toistettu kehotus olla aidosti oma ainutlaatuinen itsensä niin työelämässä kuin muussakin ihmisten kanssa toimimisessa ei tarkoita sitä, että voi selittää kaikkea erikoista tai yhteistä työntekoa sekoittavaa käytöstään toteamalla olevansa ”tällainen erikoinen Luojan luomus”, jolle ei voi mitään.
Jokainen voi, jos vain haluaa antautua itsensä tutkiskeluun ja kehittämiseen. Helppoa se ei aina ole, koska itseään muuttaessaan ihminen joutuu väistämättä luopumaan jostain hyvin henkilökohtaisesta ja tietynlaista turvallisuuden tunnetta tuottaneesta suojamuuristaan.
Eri asia on olla ammatillisesti rehellinen, suora, perusteleva, monimuotoista palautetta antava ja vastaanottava, toisia ja itseä kunnioittava kollega tai kanssaeläjä.
Omien toimintamotiivien selvittäminen itselle ja toisille kertoo kyvystä ottaa vastuu ammattiroolistaan niin tekemisissä kuin tunteiden ja ajatustenkin tasolla.
Erimielisyyksien, väärinkäsitysten ja loukatuksi tulemisen kokemukset on uskallettava ottaa puheeksi välittömästi suoraan asianomaisen henkilön tai ryhmän kanssa.
Takanapäin spekuloinnit tai kiertoteiden kautta viestittämiset hapannuttavat rakentavaa ja innostavaa työntekoa ja yhdessä elämistä koko työ- tai muussa yhteisössä.
Avun antaminen ja pyytäminen ovat asiallisen keskustelun, aidon kiittämisen, toisen kuuntelemisen ja kuulemisen kanssa työelämän ja ammatillisen vuorovaikutuksen kannattavia peruspilareita. Joskus on tarpeellista pysähtyä tyhjentämään oman pään vilske, jotta voi harjoittaa empatian taitojaan ja samalla pohtia rehellisesti omaan ja toisen käyttäytymiseen vaikuttavia motiiveja.
Tutkijat Conway ja Briner puhuvat työelämässä olemassa olevasta psykologisesta sopimuksesta joka tarkoittaa vaihtosuhdetta työnantajan ja työntekijän välillä.
Sopimus on luonteeltaan selkeä ja siinä toteutuu sosiaalisen vaihdon teorian ehdot eli molemmat antavat ja saavat jotain, joka vaikuttaa positiivisesti heidän elämäänsä tai toimintaansa.
Tällainen yhteisesti hyväksytty ja ymmärretty psykologinen sopimus sovellettuna työntekijöiden ja työryhmän jäsenten väliseen vuorovaikutukseen olisi usein paikallaan.
Sointu Veivo