Kolumni

Paluu normaaliin? – vai onko paluuta ja mihin

-
Kuva: Mikko Halvari

Koronan rajoituksia on ryhdytty purkamaan. Kukaan ei vain tiedä joudutaanko niitä kiristämään vai höllentämään jatkossa.

Vitsinä on jo kerrottu, että 2020 tullaan muistamaan koronarajoitusten ensimmäisenä vuotena.

Ihmisten käyttäytymiseen rajoitteet ovat jo vaikuttaneet. Ensimmäinen hoksautus oli se, kun juttelin Jalavan Mikon kanssa ja otaksuma oli, että rajoitukset purkautuvat vasta kun rokote tulee käyttöön. Toinen vaihtoehto on, että tilanteeseen tulee vain tottua ja palata normaaliin.

– Mikä on sitten se normaali, vastasi Mikko.

Toinen hoksautus oli kun tapasin vuosien jälkeen vanhan tuttavan. Halu oli halata, mutta tuloksena olikin jonkinlainen nyrkkitervehdys, vaikka olimme alueella, jossa ei koko aikana ole todettu yhtään varmennettua virustartuntaa.

Vaikka mediassa onkin kuvia, joiden mukaan turvavälit ovat lämpimien myötä lähentyneet, ovat suomalaiset varsin hyvin noudattaneet ohjeistuksia. Kättelyjä ei enää juuri harrasteta. tai kuten taivalkoskelainen emerituslääkäri Niilo Keränen taannoin jutussamme totesi: poskisuudelmat ovat mennyttä elämää.

Korona alkoi Suomessa maaliskuun 12. päivä. Silloin hallitus ilmoitti ensimmäisistä rajoitustoimista ja yli 500 hengen tilaisuudet kiellettiin.

Rajoitukset iskivät pahasti matkailuelinkeinoon ja ravintoloihin. Yhdessä yössä myös monelta pienyrittäjältä kuten partureilta katosivat asiakkaat.

Kukaan ei vielä tässä vaiheessa tiennyt miten perinpohjaisesti korona mullistaa yhteiskuntaamme. Hallitus teki päätöksen 30 miljoonan euron tuesta yrityksille. Nyt tiedetään, ettei se riittänyt alkuunkaan. Yritykset jättivät parissa päivässä 2 500 tukihakemusta. Varattava summa nousikin pian 150 miljoonaan. Lisäksi Ely-keskusten kautta jaettiin 50 miljoonaa.

Ei mennyt pitkään kun summa oli jo miljardi, josta Business Finland jakaa 700 miljoonaa ja Elyt 300 miljoonaa.

Jo nyt on kritisoitu, ettei rahanjako ehkä mennytkään aivan toivotulla tavalla. Alkupuheiden mukaan tuki tuli ohjata rajoitusten aiheuttamien menetysten korvaamiseen. Näin ei kuitenkaan aivan käynyt. Business Finland pystyi toimintaansa ohjaavan lain mukaan jakamaan rahaa vain kehityshankkeisiin.

Ministeritasolta kuitenkin viestittiin, että kehityshankkeita tulkitaan nyt erityisen väljästi. Sanomatta tietenkin selvää, että väljän tulkinnan maksumiehiksi saattaa joku joskus kuitenkin joutua.

Sinällään tietysti hassua, että yritys saattoi tuen avulla suunnitella jotakin toimintaa, mutta ei toteuttaa sitä. Käytännössä siis kassavirran aikaansaaminen oli mahdotonta.

Suuria ongelma oli ravintoloilla, jotka eivät käytännössä ole juuri mitenkään pystyneet toimimaan. Muutama harva ravintola on saanut aikaan menestyksekkään noutoruokapalvelun.

Pelkällä rahalla ei tilannetta kuitenkaan korjata. Ihmisten luottamus talouteen pitäisi palautua, mutta se on hankalaa kun lomautettuja on jo satojatuhansia.

Tilanne on sama kuin edellisen 90-luvun laman aikaan: osa ei koko vitsausta huomaa, joillakin se vaikuttaa ja hyvin monella taloudelliset vaikutukset ovat rajuja.

Mitä rajoitusten aikana tapahtui esimerkiksi koululaisten oppimiseen, lasten tilanteeseen, vammaisten palveluihin ja työttömille, selvinnee vasta vuosien jälkeen.

Mikä on se normaali, johon palaamme, joskus. Käsidesi, hengityssuoja ja varoetäisyydetkö? Vai totummeko ja otamme riskin jokapäiväisessä elämässä. Korona ei ole ainoa maailmaa kiertävä virus.