Eurooppaan on viimeisten kuukausien aikana tullut valtava määrä pakolaisia. Virta näyttää edelleen jatkuvan, vaikka maat sulkevat jo rajojaan.
Massiivisen kansainvaelluksen ohjaaminen ja hallinta on osoittautunut vaikeaksi. Tilanteen keskellä on tärkeä säilyttää rauhallisuus ja muistaa kriisin syyt. Vuosia sitten syntynyt niin sanottu ”arabikevät” sekoitti etenkin Pohjois-Afrikan valtatilanteen.
Lähi-itä on tällä hetkellä varsin sekavassa tilassa ja Syyrian todellisuudessa tavallinen kansa on joutunut sisällissodassa valtataistelun keskiöön.
Kansainvälinen tilanne heijastuu Suomeen ja Iijoki-laaksoon. Emme elä tyhjiössä. Syyrian tynnyripommien paineaallot heijastuvat pakolaisvirran kautta esimerkiksi Pudasjärvelle.
Kokonaiskuvan hahmottamiseen auttaa poliittisen historian kertaaminen. Pakolaisia vastaanottavat maat ja kansalaiset joutuvat perehtymään tulijoiden taustaan. Perehtyminen tarkoittaa myös uskonnollis-kulttuurisen taustan kartoittamista.
On syytä havaita, että uskonnot eivät ole ongelman ydin, vaan valtaa hamuavat johtajat pyrkivät käyttämään häikäilemättömästi uskontoa hyväksi omien päämäärien saavuttamiseksi.
Maailma on kutistunut entisestään ja uskonnollisten ilmiöiden kirjo on osa jokapäiväistä todellisuutta.
Uskonto on parhaimmillaan myönteinen osa ihmisten ja perheiden arkea. Uskontojen olemassaolon tunnustaminen ja eri uskontojen näkyminen katukuvassa on luonnollinen asia. Ei ole olemassa arvoneutraalia todellisuutta tai uskonnollisista ilmiöistä vapaata todellisuutta.
Onko niin, että juuri uskontojen ja uskonnollisten ilmiöiden poistaminen julkisista tiloista sekä katukuvasta johtaakin aivan toisenlaiseen lopputulokseen – ääriliikkeiden syntyyn ja radikalisoitumiseen?
Tästä on ikäviä kokemuksia erityisesti Ranskassa.
Yhteiskunnan tarjoama laadukas uskonnonopetus, jossa huomioidaan uskonnolliset vähemmistöt, antaa rakentavan näkökulman. Yleissivistävä uskontokasvatus ja uskonnonopetus nousevat koulun pedagogisista lähtökohdista, joita linjaavat Opetushallituksen antamat opetussuunnitelman perusteet ja yhdessä määritellyt sisällöt.
Koulun tavoitteena on varhaiskasvatuksesta toisen asteen oppilaitoksiin saakka vahvistaa ihmisten ja eri ihmisryhmien välistä vuoropuhelua, ymmärtämistä ja kunnioitusta. Mahdollisimman varhainen osallisuuden kokemus luo oman hyvinvoinnin lisäksi myös yhteiskunnallista eheyttä.
Toisena vaihtoehtona on uskonnonopetuksen liukuminen sellaisille yhteisöille, jotka eivät haluakaan rakentaa yhteistä hyvää.
Tärkeintä on eri toimijoiden välisen vuoropuhelun lisäksi yhteinen toiminta ja sitoutuminen radikalisoitumisen ehkäisyyn.
Kyse on pohjimmiltaan osallisuuden vahvistamisesta yhteiskunnassamme. Osallisuutta vahvistetaan myös siten, että yhteiskunta arvostaa ja antaa tilaa rakentavalle uskonnollisuudelle.
Toisella tavalla elävän ja uskovan kunnioittaminen on lopulta jokaisen tehtävä, jossa meillä riittää opettelemista.
Pekka Asikainen
Pudasjärven vs. kirkkoherra,
FT TM