Kyselin viime lauantaina rippikoulupäivän tauolla parilta työkaverilta, mistä kannattaisi kirjoittaa tämä kolumni. Minulla oli pyörinyt pari teemaa mielessä, mutta ne tuntuivat kuitenkin vaativan kypsyttelyä.
Yllä olevaa otsikkoa ehdotettiin, joten päätin kokeilla. Toivottavasti kirjoitus täyttää vähintään näiden kahden pyytäjän toiveet, ja siinä sivussa monen muunkin.
MTV 3:n meteorologi Pekka Pouta toteaa perjantaina 23. maaliskuuta julkaistussa uutisessa: ”Unohtakaa keväily, pääsiäinen on uusi hiihtoloma.”
Sääennusteessaan hän lupaa kylmää pääsiäistä ja toteaa, että juhla-ajasta saa kaiken ilon irti, kun asennoituu viettämään hiihtoloman toiseen kertaan. Vannoutuneena hiihtomiehenä toki ymmärrän Poudan pointin.
Pääsiäisen hangilla tykkypuiden kehystämällä hiihtoreitillä mieli totisesti lepää ja virkistyy. On selvää, että esimerkiksi Iso-Syötteen alueen yrittäjille pääsiäinen on vielä kovaa sesonkia, joka tuo tuloja ja hyvinvointia paikkakunnan matkailulle sekä kaupalle.
Pääsiäistä ei kuitenkaan voi pitää pelkästään hiihtoloman jatkeena, sillä sen ajankohta vaihtelee. Pääsiäistähän vietetään kevätpäivän tasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Käytännössä ajankohta voi vaihdella yli kuukauden, maaliskuun 22. päivän ja huhtikuun 25. päivän välillä.
Ensi vuonna kuun kierto kevätpäivän tasauksen jälkeen sijoittuu niin, että pääsiäispäivää vietetään lähes myöhäisimpänä mahdollisena ajankohtana, huhtikuun 21. päivä. Tuskin silloin puhutaan hiihtoloman jatkeesta, vaikka sattuisikin tulemaan yhtä runsasluminen talvi kuin tänä vuonna.
Vuodenkiertoa rytmittävät monet juhlat nousevat kristillisestä perinteestä, vaikka niiden merkitystä laajennetaankin usein esimerkiksi luomakuntaan.
Toki kevään valolla ja kirkkaudella on merkityksensä, mutta pääsiäisestä on vaikea puhua ilman sen alkuperäistä merkitystä. Juutalaisessa perinteessä juhla nimensä mukaisesti viittaa Israelin kansan vapautumiseen Egyptin orjuudesta.
Kristillinen pääsiäinen liittyi luontevasti juutalaisen pääsiäisen lähtökohtiin, sijoittuivathan Jeesus Nasaretilaisen elämän viimeiset tapahtumat juutalaisten pääsiäisjuhlan aikaan.
Vapautuminen tai pääseminen, johon juhlan nimi viittaa, sai vielä paljon laajemman merkityksen. Kysymyksessä on kristillisen uskon näkökulmasta juhlien juhla, kun muistellaan sitä voittoa, jolla kuoleman valta kukistettiin.
Tavallisen arjen keskellä näitä näkökulmia ehkä harvemmin pysähdytään ajattelemaan, mutta Riekinkankaan hautausmaalla käydessä avautuu erilainen perspektiivi. Kun seisoo kuusi jalkaa syvän haudan äärellä, pääsiäisen sanoma konkretisoituu siinä hetkessä: kuolemalla ei ole lopulta viimeistä sanaa.
Elämässä arki ja juhla vuorottelevat. Niitä molempia tarvitaan, ja ne luovat omalla tavallaan sisältöä elämään. Juhla-ajat pysäyttävät ennen kaikkea niiden perimmäisten lähtökohtien äärelle.
Oma merkityksensä on tietysti juhlien muillakin näkökulmilla. Aikaa läheisille, irtiottoa arjesta, ja Pekka Poudan lanseeraamaa toista talvilomaakin tarvitaan.
Pääsiäisen ydinsanomaan voi havahtua myös luonnon temppelissä hangesta säteilevän kirkkauden keskellä. Se on häivähdys ylösnousemuksen päivän todellisuudesta.
Ja lopuksi. Pudasjärven seurakunnassa kääntyy toisena pääsiäispäivänä historian lehti. Vuodesta 1986 täällä pappina toiminut kappalainen Juha Kukkurainen siirtyy ansaitusti lomien kautta vapaaherraksi. Nostan hattua arvostamalleni uskolliselle seurakunnan palvelijalle!
Valoisaa ja siunattua pääsiäistä!