Zora-niminen hoivarobotti räpyttelee silmiään Hirsikampuksella ja saa monet oppilaat ja opettajat kiinnostumaan itsestään. Zora seuraa ihmisten kasvoja ja puhuu.
Se osaa sanoa vaikkapa ”näytä minulle leijona”.
– Ikäihmiset saavat virkistää muistiaan kaivamalla korteista leijonan kuvan, jonka robotti tunnistaa, RoboKai-hankkeen projektipäällikkö Jarmo Happonen kuvailee.
Zora myös tanssii ja voi esimerkiksi ohjata keppijumppa- tai zumba-tunteja, jopa pelata kivi-sakset-paperi-peliä.
Zora on yksi RoboKai-hankkeessa Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Kainuun ammattiopiston opiskelijoiden hyödyksi hankittuja robotteja.
Projekti on saanut eri tahoilta kasaan huikean 1,5 miljoonan euron rahoituksen, jolla muun muassa tehdään robottihankintoja.
Hankkeen tavoitteena on lisätä ja kehittää robotiikan ja siihen liittyvän automaation oppimisympäristöjä, sekä kohottaa niiden edellyttämää osaamista oppilaitoksissa ja yrityksissä Kainuun alueella.
– Esimerkiksi yritykseen sijoitetut robotit voivat olla yrityksen hyödynnettävissä tuotannossa, ja opiskelijat voivat tulla tutustumaan robotiikkaan sen oikeassa toimintaympäristössä, Happonen kertoo.
Esittelyssä on myös tanskalainen teollisuusrobotti Universal UR3, joka siirtelee työnäytöksessä laakereita. Laitetta voidaan hyödyntää esimerkiksi hionta- ja kokoamistöissä ja siten poistaa ihmisiltä yksinkertaisimpia liukuhihnatöitä.
Teollisuusrobottia ohjaa kehitysinsinööri Markku Heikkinen:
– Suomessa on loppujen lopuksi aika vähän robotteja, mutta ne ovat lisääntymään päin. Osana digitalisaatiota robotit ovat tulevaisuuden ala. Tämä UR3-robotti pystyy käsittelemään kolmen kilon painoa, mutta näitä on suuremmillekin kilomäärille.
Vaikka esimerkiksi hoivarobotti Zora tekee asioita itsenäisesti, se tarvitsee kuitenkin vielä ihmisoperaattorin ohjaamaan itseään. Jarmo Happonen vastaa pelkoon, joka usein roboteista puhuttaessa nostetaan esiin:
– Robotiikka ei tule syrjäyttämään ihmisen tekemää työtä, sillä sille pitää olla hoitaja. Robotiikka ennemminkin palvelee inhimillisyyttä korvaamalla sellaista työtä, jota hoitajat tekevät ihan turhaan. Kun robotti hoitaa esimerkiksi lääkejakelun, ihmiset voivat olla enemmän ihmisten kanssa.
Happonen myöntää kuitenkin, että kaikkea työtä hänkään ei haluaisi robottien korvaavan:
– Kyllä edelleen haluan, että piikin minulle pistää oikea sisar hento valkoinen! Robotit eivät tule korvaamaan sellaista ihmisten tekemää työtä, hän nauraa.
Robotit jakavat mielipiteitä: joidenkin mielestä ne ovat hellyttäviä, toisten mielestä pelottavia. On kuitenkin yksi robotti, joka herättää helliä tunteita lähes poikkeuksetta.
Paro-hyljerobotista on saatu tältä syksyltä kokemuksia KAMK:n sosiaali- ja terveysalan puolelta. Hylkeitä on käytetty niin hoivakodeissa kuin pienten lasten ryhmissäkin. Hylkeet reagoivat ääniin, kosketukseen ja ne vastaavat siihen liikehtien tai äännellen.
– Hyljerobotilla on aito kuutin ääni, ja se on niin elävän tuntuinen, että sille tekee mieli puhua, Happonen ylistää.
Hän on kuullut, että Paro herätti erään hoivakodin asukkaan sanomaan ensimmäiset sanansa kahteen vuoteen.
– Vanhus kysyi, että onko se elävä.
