Kun Suomen hallitus toi julki ensimmäisen esityksensä, puhuttiin leikkauksista työntekijöiden sunnuntailisiin ja ylityökorvauksiin. Sosiaalinen media täyttyi heti purnaajista ja lakkoon yllyttämisestä.
Nyt, kun leikkaukset on peruttu, kätilöt ilmoittivat keskiviikon Kalevassa vastustavansa tällä kertaa pitkien lomien leikkauksia. Pääministeri Juha Sipilähän sanoi hallituksen tämänhetkisen suunnanmuutoksen johtuneen juuri kätilöiden ulostulosta.
Edelleen somessa purnataan. Arvostelu hyödyntää muun muassa karikatyyrimäisiä piirroshahmoja, kolmeen ässään kohdistuvaa piikittelyä.
Tehdään miten vaan, joku siitä mielensä pahoittaa. Joku heittää pyyhkeen kehään ja repii pelihousut. Ja aina leikkaukset johonkin kohdistuvat.
Siinä pitäisi poloisen Suomen sitten toimia ja eräiden herrojen kantaa heille suotu vastuu! Helppoa siitä ei ainakaan tehdä.
Istui oppositiossa sitten mikä puolue tahansa, sanomista tulee aina. Siellä kokoontuu varsinainen ruikuttajien kerho miettiäkseen, mitä kapuloita voitaisiin tällä kertaa heittää rattaisiin. Vanha sanonta ”Mitä tekisi, että mainittaisiin?” luonnehtii ilmiötä.
Kun vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki lauloi keskiviikkona eduskunnassa Kas näin heiluu takki ja takki -lurituksensa, tuli mieleen, että oppositiossa keskitytään show’hun ja valittamiseen, kun ei siellä politiikkaakaan pystytä tekemään.
Pakkohan päättäjienkin on mielipidettään tarkistaa, kun lisää tietoa tulee, ja asiatkin muuttuvat. Samoilla tiedoilla ei tehdä eri päätöstä, mutta kun tiedot muuttuvat, silloin pitää tarkistaa.
Kuulen aina Pudasjärven ohi kulkevilta matkamiehiltä ja -naisilta kehuja siitä, kuinka hieno rakennus uusi hirsikoulu on. Pudasjärven maamerkki.
En malta olla muistamatta sitä, kuinka koulun paikasta purnattiin. Silloin löytyi vastuunkantajia, ja nyt on lapsilla uusi hulppea koulu.
Veikkaanpa, että vielä ilmenee kouluasiassakin jurnuttajia, jotka jostain valittavat, kohde vaan on hieman siirtynyt.
On paljon ihmisiä, jotka ovat aina oppositiossa. Heitä mellastaa erityisesti somessa, ja usein heidät tunnistaa kärkevistä mielipiteistä ja irvailusta.
Joskus joku viisas sanoi, että tyhmä on aina aivan varma asioista. Häneltä löytyy välitön ja selkeä mielipide kaikkeen.
Ikioppositiossa olo myös palkitsee. Kun on ikuisesti oppositiossa, ei tarvitse koskaan olla tyytyväinen. Purnatessa saa päästää höyryjä ulos.
Silloin ei myöskään tarvitse tietää paljon tai punnita pahaa ja pahempaa vaihtoehtoa, kantaa aidosti vastuuta. Purnaus voi tarjota oppositiossa elävälle kyynisen nurkkauksen, jonka taakse piiloutua todellisuudelta.
Olipa kyse sitten politiikasta tai arkielämästä, varminta on olla aina oppositiossa. Silloin ei tarvitse tarjota todellisia ratkaisuja. Riittää kun kiivaasti ja intohimoisesti vastustaa.
Maiju Teeriaho