Pääministeri Juha Sipilä halusi hallituskriisin uhalla varmistaa etenemisen sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen tulevissa ratkaisuissa. Hyvä näin, sillä edessä olevat päätökset ovat luonteeltaan paljon merkittävämpiä kuin alueiden lukumäärä.
Itsehallintoalueiden eli maakuntien tulevat tehtävät pitää ratkaista ministeri Tarastin valmistelun pohjalta jo tammikuun lopulla. Sitten tulevat verotuksen ja rahoituksen, henkilöstön sekä omaisuuden linjaukset, joista löytyy näkemyksiä ja merkittävyyttä aivan pohdittavaksi asti.
Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy maakuntahallinnon demokratisointitavoitteeseen. Linjauksen mukaan saamme monialaisen maakuntahallinnon, jossa ylintä päätösvaltaa käyttää vaaleilla valittu valtuusto. Tämän lisäksi poliittinen sopu piti sisällään palveluiden järjestämisvastuun ja tuottamisen erottamisen toisistaan. Järjestäjänä olisi poliittista valtaa käyttävät elimet ja tuotannosta vastaisi ammattijohto.
Tämä sama ajattelu on siirtymässä selvitysmies Tarastin pohdinnoissa myös aluekehitys, pelastuslaitosten sekä ELY keskusten maakunnille siirtyviin tehtäviin. Poliittinen valta tilaa sekä katsoo päältä, kun virasto-organisaatio ratkoo myös tarkoituksenmukaisuusasioita.
Reformiministeri Anu Vehviläisen mukaan maakuntahallinnossa noudatettaisiin kuntien kautta opittuja kuntalain mukaisia periaatteita. Tämä on varsin luonnollista, koska kansalaisen itsemääräämisoikeuden luonne ei voi kovin paljoa poiketa kunnissa tai maakunnissa.
Kuntademokratia perustuu vaaleilla valittujen päättäjien hyväksyttävään vallankäyttöön. Erityspiirteenä sillä on asukkaiden varsin laaja osallistaminen valmisteluun ja päätöksentekoon mm. lautakuntatyöskentelyn ja kuulemisten kautta sekä laajat valitusoikeudet päätöksistä. Valtiollisessa demokratiassa edustuksellisuus ja toimeenpanovallan parlamentaarinen vastuu korostavat luottamusta päättäjiin kansalaisen suoran osallistumisen sijaan. Luovutamme vallan valituille edustajille ilman peruutusvaihdetta tai laajaa valitusoikeutta.
Kunnissa olemme enemmän osallisena. Tyytymättömyys kanavoituu valtion osalta vaalien kautta toimeenpanovallan muutoksina. Kunnallisessa järjestelmässä yhteisymmärryksen ja kompromissien löytäminen on edellytys toimivaan itsehallintoon. Pelisääntöjen rikkojat voidaan sentään siirtää jäähylle.
Maakuntien tehtävien monialaisuus tuo hallinnon tehokkuus- ja selkeysvaatimuksen, joka johtaa virasto-organisaation merkityksen kasvuun kuntalailla turvatun luottamushenkilöhallinnon sijaan. Muuttuuko vallan tasapaino sitten niin paljon, että maakuntahallituksen asema olisi verrattavissa parlamentaariseen hallintotapaan, jää nähtäväksi.
Tuossa tulevaisuuden kuvassa emme puhuisi enää kuntademokratian, vaan valtiollisen demokratiakäsityksen toteuttamiseen uusilla ”itsehallintoalueilla”. Koko itsehallinnon idea voisi tuolloin olla rajattua tai jopa hukassa.
Tämä tulevaisuuden kuva on mahdollista nykyisellä valtiojohtoisella virkavalmistelulla. Kuka nyt omasta ministeriönsä vallasta vapaaehtoisesti luopuisi?
Nyt tarvitaan samaa päättäväisyyttä valmistelun yksityiskohtien oikaisuun, kun PM osoitti aluejakoasiassa. Älä anna historiallisten ponnistelujesi valua hukkaan Juha.
Rauhallista joulua ja tapahtumarikasta vuotta 2016!