Huono kasvukesä näkyi marjastajien lisäksi viljaa viljeleville.
Pienessä mittakaavassa sitä Sarakylän Jukuanvaarassa harrastava Aku Nurmela pääsi sentään puimaan parinkymmenen aarin alalla kasvaneen ohrasatonsa syyskuun lopulla.
– Ohra näyttää ehtivän kasvaa huononakin kesänä. Kylvö viivästyi kesäkuulle ja siksi kaura ja ainakin vehnä menevät lampaiden rehuksi sellaisenaan.
Viime vuoden kesällä Nurmela pääsi kylvämään viljat jo reilusti toukokuun puolella, ja niinpä ne ehtivätkin joutua puintikuntoon hyvin. Omavaraisuutta tavoitteleva Nurmela suunnitteleekin jatkossa kylvävänsä vehnän ja rukiin siemenet peltoon jo syksyllä.
Alatalon pelloille ei halla hevin nouse, sijaitsevathan ne vaaran luoteisrinteessä hyvän matkaa päälle 200 metrin korkeuskäyrän yläpuolella.
Vielä lujempi paikka hallaa vastaan on Jukuanvaaran Ylitalo, lähes sata metriä naapuriaan korkeammalla. Siellä ei tällä kertaa viljaa kasvatettu, mutta talon puimakoneelle käyttöä löytyi Alatalon ohrien jalostamisessa jyviksi.
Ylitalon isäntä Ali Vähäkuopus on pitänyt kotiinsa 1960-luvulla hankittua Teijon tehtaiden Pomo-merkkistä puimakonetta, ”ryskyä”, huolella.
– Aina katon alla ja käytön jälkeen huolella puhdistettuna, niin hyvässä kunnossa on pysynyt.
Puimakoneen tarvikelaatikosta Vähäkuopus löytää kaikki sinne tehtaalla laitetut välineet. Seuloja löytyy niin viljojen kuin herneen ja apilan puintiin.
Alkuvuosinaan Pomo oli kovassa käytössä, viljaa kun kasvatettiin Jukuanvaarassa useiden talojen pelloilla. Myöhemmin on mennyt vuosia, että kone on saanut olla katon alla koko sulan ajan, Ali Vähäkuopus kertoo.
Vielä Pomoa vanhempi kone Vähäkuopuksen tallista löytyy tarvittaessa. Nytkin se, vuoden 1960-mallinen Massey-Ferguson 35, kytkettiin hihnalla puimakonetta pyörittämään. Koneen toimiessa hihnoja pyöriikin peräti viisi. Niiden säädöt saattavat teettää töitä, hihnapyörät kun ovat kiinteillä akseleilla ja säätö pitää tehdä hihnojen mittaa muuttamalla.
Mutta kun säädöt ovat kohdillaan ja Massikka hyrähtää käyntiin, ei Vähäkuopukselle jää kuin varmistelijan paikka. Syöttäjän tehtävä on vaativin, se pitää isännän itse hoitaa. Jaakko Jurmu hankoaa seipäiltä peräkärryyn siirretyt ohrat Aku Nurmelan ulottuville syöttöpöydälle ja Asser Nurmela pitää huolen, että Pomon toisesta päästä sylkemät oljet lentävät latoon.
Perinteitä niin viljelyssä kuin koneissa arvostavien Jukuan miesten puimatantereella saattaa tulevina syksyinä paukutella nyt käytössä ollutta iäkkäämpi kone. Vähäkuopuksella on pajassaan entisöitävänä vanha maamoottori, jolla Pomon pyörittäminen hyvin onnistuisi.
Vanhan viljely- ja konekulttuurin ylläpito on yhtenä Aku Nurmelan pontimena, kun Alatalon peltoja harrastuksenaan viljelee. Mutta ruokaomavaraisuuskin mielessä siintelee.
Useammanlaista viljaa kasvaa jo, ensi talvena riittää pienelle lammaskatraalle niin lehtikerppuja, heinää kuin olkiakin.
Eikä maatalouslomittajan töitä tekevä Nurmela pidä mahdottoman sitäkään, että maitoakin vielä omasta lehmästä pääsee lypsämään. Pieniä hankintoja omavaraisuuden hyväksi mies myöntää jo tehneensä. Viikatteen heilutus jää vähemmälle, kun lähinaapurista löytyi sopivasti vanha sorminiittokone.
Pientä laittoa vaille toimiva on myös traktorilla pyöritettävä kivimylly, jolla omassa pellossa kasvaneet ja puimakoneen oljista ja ruumenista erottelemat jyvät saadaan kuivamisen jälkeen jauhetuiksi. Kone löytyi Kouvalta, jossa entisen maamiesseuran yhteiskäyttöön aikoinaan hankittu kone on tarpeettomana seisonut mutta pysynyt hyvässä kunnossa, iloitsee Aku Nurmela.